maanantai 17. marraskuuta 2014

Viimeinen veto

Tämä on Heleijan viimeinen blogipostaus.

Blogi on tullut tiensä päähän, en enää tunne tarvetta kirjoittaa.

Käännän sivua, ehkä aloitan joskus uuden blogin. Näillä näkymin se tulisi olemaan täysin anonyymi, paikka jossa puhun suuni puhtaaksi asiasta kuin asiasta, sanoja säästelemättä, tunteita tukahduttamatta. Tuuletusluukku ja ilmanraikastin!
Sen aika ei ole vielä, enkä sitä täällä edes mainostaisikaan. Lukijat löytävät tiensä sinne, jos osuvat oikeisiin asiasanoihin hauissaan.

Mikäli haluat, voit seurata eloani instagramissa. Otsikon tutulla nimellä (perusmuodossa).

Hyvää, parempaa ja kaikkea parasta sinulle blogini lukija!
Voimaa ja iskua, iloa ja valoa <3


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Viisivuotissuunnitelma

Aletaan olla aika tarkalleen viiden vuoden päässä siitä hetkestä, kun entinen elämäni räjähti käsiin ja katosi yhtäkkiä pois. -Mä taidan muuttaa, olivat nuo kolme maagista sanaa, joilla entinenmies muutti elämässäni kaiken.

Viisi vuotta uuden rakentamista, selviämistä, pärjäämistä, kasvamista, hyväksymistä.

Koen jotenkin kunnia-asiakseni kirjata ylös jotain mitä olen oppinut. Ihan vain muistinvirkistykseksi itselleni ja ehkä neuvoksi muille samaan jamaan joutuneille tai joutuville.

Kuten yleensä, kaikki tulee tajunnanvirtajärjestyksessä:

Asetu kaiken yläpuolelle.
Älä ala riidellä, tapella, vängätä. Jos toinen käyttäytyy törkeän huonosti, älä lähde mukaan. Asetu ikäänkuin yläpuolelle, luo katse huonosti käyttäytyvän puoleen (tämän voi tehdä myös virtuaalisesti). Kyllä elämä tasaa, aikanaan.
Älä tekstaa solvauksia, tai kirjoita sähköposteja. Älä varsinkaan öisin tai promilleissa.
Pidä kuitenkin puolesi.

Pidä huoli lapsista.
Älä koskaan hauku entistä puolisoa lapsillesi. Älä koskaan. Koskaan.
Tee lapsille aamiaiset valmiiksi, jos he haluavat. Helli, paijaa, palvele. Opeta heitä puhumaan, hellimään, palvelemaan. Opeta pesemään pyykkiä, käymään kaupassa, osallistumaan.
Kysele kokeisiin, tee läksyjä. Lue vaikka koealue ääneen nauhalle, jos lapsi on väsynyt eikä jaksa lukea.
Kannusta ja kehu. Kuuntele. Katso salkkareita.
Näytä tunteesi, ne pahan päivän itkut ja raivaritkin. Ole ihminen, älä kone.
Kuuntele ja ole kiinnostunut, tai ainakin opettele esittämään kiinnostunutta, mikäli aihealue on sinulle vaikea. Vrt. moottoriajoneuvot.

Opettele olemaan yksin,
Ai prkl, tää on vaikea. Kamalaa mennä yksin vanhempainiltoihin, kauppaan, joulujuhlaan. Juhlapyhät menettää hohtonsa; vieläkin olen vihainen siitä, että perhejuhlat menetettiin tässä samalla.
Itke kun itkettää, mutta vain vartti kerrallaan. Kaikki sen ylimenevä on draamaa.
Tyhjään kotiin tuleminen on hirveää, mutta siihen ei kuole. Eteisenmatolle lyyhistyminen on sallittua, siitä ylös kömpiminen lähinnä koomista.

Päätä mitä tahdot.
Jos haluat uuden ihmissuhteen, on ihan ok tehdä plus- ja miinuslistoja tapaamiesi henkilöiden kohdalla.
Jos huomaat, että seukkaat ääliön kanssa, niin tee jutusta loppu. Sinun ei tarvitse. Ei tarvitse tehdä mitään mitä et halua.
Jonkinlainen oma tahto on hyvä selvittää, mitä oikeasti haluat ja mitä et. Sitä kohden sitten vaan.
Olet vastuussa omasta onnellisuudestasi, sitä ei voi ulkoistaa. Eikä pieleen mennyt päivä ole kovinkaan montaa kertaa entisen puolison syy. Ei ehkä kannata syytellä ihan kaikesta häntä, ainakaan puolta vuotta pidempää aikaa.

Älä ryhdy ryyppäämään.
Olin ihan varma, että minusta tulee alkoholisti, että tartun pulloon kun en enää kestä. No, en tarttunut. Mutta pidä varasi, jokaista tyhjää iltaa ei kannata täyttää punaviinillä.

Hoida raha-asiat kunnolla.
Maksa kaikki laskut tilipäivänä (eräpäiviä voi siirrellä). Lyhennä lainaa niin vähän kuin kehtaat -ja pankki suo.
Laske päiväbudjetti. Suunnittele ruokaostokset moneksi päiväksi. Tee itse ruokaa, pakasta, osta tarjouksia. Mene mummolaan syömään.
Hanki lapsille halpoja harrastuksia; yh-äidin lapset eivät voi pelata jääkiekkoa, taitoluistella tai golfata. Laita lapset partioon tai nuorisoteatteriin.

Pidä hauskaa
Ei tarvtse vaipua elinikäiseen synkkyyteen. Pidä hauskaa, aluksi vaikka pakolla. Hauskaa on muukin kuin baareilu. Jos sinusta on hauskaa olla kotona, niin ole. Tee juttuja, joista tykkäät. Tapaa ihmisiä, joista pidät, älä tuhlaa aikaasi ihmisiin, joista et pidä. Deittaa, ole kevytmielinen, mene sänkyyn kenen kanssa huvittaa. Minullakin ekan kevään saldo oli aika muhkea. Nyt sitä kelpaa muistella, mutta en enää kaipaa moista.

Kuntoile.
Ei tarvinne selityksiä.

Koita jaksaa ainainen vastuu.
Kyllä, se painaa hartioita, eikä ole todellakaan helppoa vastata kaikesta yksin. Koita jaksaa.

***

Hitsin hyviä neuvoja. Kaikki testattu ja hyväksi todettu.

Joko voin sanoa: Minä selvisin siitä!

***

Yksi vielä: muista unelmoida ja haaveilla. Unelmilla ja haaveilla on taipumus toteutua. Kokemusta on.






sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lomailijan mieli

Mulla olis tässä aikaa, tehdä vaikka mitä. Ja en tee juuri mitään.

Tai no, tein mä vahvuustestin. Kokeile, vastaukset ihan pelkkää positiivista!
(Testi on amerikkalainen laajan ja ansioituneen tutkijajoukon aikaansaannos, liittyy positiiviseen pedagogiikkaan ja maailmanlaajuiseen vahvuustutkimukseen.) Kannattaa teettää koko perheelle, nuorisolle on oma versionsa. Sitten voitte viettää aikaa toisianne ja itseänne kehuen. Kun rekisteröidyt, tulee ruudulle silkkaa suomea.
(Lopputekstin outo mongerrus on kuulemma fidjiä. Aakkosissa fiddish ja finnish on peräkkäin ja amerikkalainen ei tajua, että ne on eri kielet. Testi taitaa löytyä 26 eri kielellä.)

Siis testi täältä: (täytyy hakea linkki ipadista yläkerrasta, menee hetki)
www.viacharacter.org

Tein koko testin kerralla, aikaa meni noin vartti. Sain listan vahvuuksistani, 24 vahvuutta kuvailtuna. Vaihtoehtoja on 200. Jäin miettimään, että mitäs vahvuuksia mä en saavuttanut..
Tulokset eivät yllättäneet, sillä olenhan kovin analyyttisesti pohtinut elämää ja itseäni tässä viimeisten viiden vuoden aikana. Ja ehkä jo sitä ennenkin.

Olen ollut opiskelemassa inspiroivaa aihetta inspiroivien ihmisten seurassa. Positiivinen pedagogiikka. Sain pitää presentaation, voi että mä olin elementissäni. Olin tehnyt prezillä esityksen, jonka pohjalta tenhoavasti esitin asiani. Yleisö tykkäsi ja niin minäkin. (Aattelin ehdottaa nuorelle tutkijajoukolle, että missä te ikinä tarviitte hyvää esiintyjää asiallenne, niin tässä teille on sellainen. Me jatkamme yhteistyötä kyllä joka tapauksessa.)

Kotona, yksin. Muhvi on partiojengin kanssa kävelemässä 50 kilometriä sunnuntain iloksi ja Keiju on teatterijengin kanssa elämässä ensi-illan jälkeistä elämää.
Lähden kohta onneksi kohta laulamaan ja sieltä maaseudulle. Herra Siili on palannut ralliretkeltä numero 1. Saan tuliaisiksi salmiakkia.

Mulla oli täällä koiranpentu yökylässä. Oli suloinen, kusi ja paskoi pitkin taloa, puri ja riehui. Mutta oli myös hellyyttävä syliinänkeäjä. Nukuttiin samassa huoneessa (sovitin tällä vanhan synnin, jossa jätin veljen ensimmäisen koiranpennun yöksi yksin selviytymään alakertaan, noin 10 v sitten). No tästä huolenpidosta sain kiitokseksi sen, että tämä suloinen olento pissi mun päiväpeiton päälle. Minkä oli ensin naskalihampaillaan yön pimeydessä raahannut sängyn alta. Huuuh, iloissani palautin pennun omistajalleen.

Edessä pari lorvimispäivää, sitten loman jännitysmomentti, eli koko jengi (minä, Muhvi, Keiju, Herra Siili, ja siililapset) samassa paikassa. Pyysin Keijua olemaan edes perustyytyväisellä tuulella, eikä olemaan tyly. Hän sanoi, että riippuu päivästä millä tuulella hän on.
Yritän olla kuin en oliskaan. Ehkä on tarkoitettu, että äidit ja 16v tyttäret eivät kauhean hyvin siedä toisiaan.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Punkin puremaa

Joku hinta se on maailman parhaasta kantarellikastikkeesta maksettava. Tarkkaan sanottuna 14,37e.
Sen verran maksoi tuhti antibioottikuuri nilkkani ihottumaan.

Kuukausi sitten oltiin sieniretkellä. Mulla oli lenkkarit ja kotiinpäästyäni näin nilkassa sieviä pieniä punaisia jälkiä ympyrämuodostelmassa. En hetkahtanut, eihän ne edes kutittaneet. Meni päiviä, viikkoja, yks Pariisin matkakin.

Jälki laajeni, punaiset jäljet katosivat, mutta ihottuma levisi ihon alla. Nilkkaa kiertää 15cm leveä tummanpuhuva alue. Varsinaisesti en murehdi, mutta jollain tasolla kuitenkin, sillä sain mentyä Kallen luo, Kalle on kiltti työterveyslääkärini.
Otetaan pari viikkoa amoxinia ja katellaan.
Ja jos muutaman vuoden päästä tulee outoja nivel- tai neurologisia oireita, niin tämä kaikki kannattaa muistaa, sanoi Kalle. Lupaan muistaa sen kantarellikastikkeen ja syntisen mureat pihvit. Ja punaviinin.

Samalla reissulla sain ärsytysyskään tehosuihketta. On suhteellisen ärsyttävää yskiä koko ajan.

Muuten potilas on hyvässä iskussa.



sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Samuli Edelmann - Mahdollisuus (Official audio)





Tällaisen biisin on Samuli tehnyt. Olis kai eilen pitänyt laulaa luikauttaa tämä Keijulle.
Kaunis biisi, ei mikään nyyhkyfiilis tullut ainakaan mulle, vähän sellainen toteava ja luottavainen. Lähdetkö kauas?

Mutta kyllä tää on meidän aikuistuvien lasten äitien biisi. Nimenomaan eteisessä laulettuna.



lauantai 4. lokakuuta 2014

Yksiosainen puhenäytelmä

Päätin pitää juhlat.
Kutsu lähti parillekymmenelle naiselle. Kutsu kuuluu osimoilleen näin:

"Sinut on kutsuttu juhliin.
Juhlat pidetään kotonani.
Juhlat ovat perjantaina 24.10.2014 klo 19.

Juhliin on kutsuttu parikymmentä elämäni naista.

Sinun täytyy valmistautua seuraavin menoin:

1. Lue kirja Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.
2. Tuo juhliin mukanasi (jotain vanhaa ja sen) tarina.
3. Esitys tai puhe on myös suotavaa tuoda mukana, tämä voi olla myös yhteisnumero.
4. Tuo suunmukaista juomaa. Tietenkin.

Tarjolla on ruokaa, juomaa, seuraa, tarinoita, ihmisiä, energiaa. Iloa. Valoa. Naurua.


Ai miksi nämä juhlat pidetään? No siksi, kun juuri sain inspiraation.

Ja tottakai, juhliin pukeudutaan parhaimpiin. Parketti on jo pilattu koroilla, joten ei huolta.


Tervetuloa!"


Siitä onkin jo aikaa, kun olen pitänyt juhlia ihan vain juhlien vuoksi. Oi että, odotan jo! Menu on suunniteltu ja testikokkauskin tehty. Vaatteita en ole ihan vielä päättänyt.

***

Tänään on ollut monenlaisia mietteitä.

Keijun kanssa näyttelimme aamulla kaurismäkeläisen näytelmän tuolla eteisessä. Näytelmän nimi oli "Kyyti".

Tyttö tekee lähtöä, myöhässä, herätettynä, varmaan aika pihalla kaikesta.

- Millä sä menet harkkoihin?
- Emt
- Myöhästynet.
- Iha sama

- Haluatko siis kyydin?
- Emt, et sä ainakaan kovin lähtevältä näytä (päälläni oli aamutakki)
- No en mä voi tietää että mun pitää lähteä, kun et sä sano mitään. Olis ollut fiksua pyytää nätisti vaikka näin: Äiti, voitko heittää mut harkkoihin, kiitos.
- Aha
- No tarviitko sä kyytiä vai et, monelta sun pitää olla siellä
- No yheltätoista on läpimeno
- Selvä, sitten saat mennä fillarilla

Ulko-ovi paiskautuu kiinni.. tyttö lähtee.

Sietämätön. Ja kuinka kaikki maailman ihmiset kilvan mulle kertoo, kuinka hän on niin ihana. Hurmaava, hymyilevä, säteilevä, fiksu. 
Just joo.

Olen valinnut yksinolon tänä viikonloppuna. Tietenkin siis huollan tytärtäni ylläkuvatuin tavoin, mutta en lähtenyt maaseudulle ollenkaan, vaikka tänään olisikin siihen ollut oiva mahdollisuus.
En jaksanut lähteä niiden pikkulasten ääreen. Ehkä herra Siili ymmärtää. Hänellä on pari reissua tässä kuukauden sisään, meillä on seuraava kaksinoloviikonloppu vasta marraskuun alussa. Siihen asti nähdään siellä täällä.
Syyslomaviikolla on uhkarohkea "kaikki lapset samassa paikassa" -retki. Tosin vain yksi yö. Nään jo sieluni silmin kuinka Muhvi on reipas ja muut huomioiva, Keiju masentuu ja masentaa minkä kerkiää, Siililapset nauttii joka sekunnista ja mahdollisesti heille suoduista huomionhetkistä. Tavoitteet eivät ole korkealla, jos nyt yksi yhteinen ateria vaikka saatais aikaiseksi. Kaksi hotellihuonetta on varattu, viihdekeskuksen palveluista voi jokainen valita mieleisensä.



Kävin äsken ulkona katselemassa lehtien maahan putoamista. Kuvaa hyvin tän hetken vireystilaa ja tarmoa. Kääriydyn melankolian viittaan, huokaisen ja oon vaan.



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...