maanantai 21. helmikuuta 2011

Äärettömän äärellä

Vietin lomaa meren rannalla. Oli huikea elämys olla jäätyneen meren äärellä, kävellä jäällä, olla osa äärettömyyttä.

Oli pakahduttava tunne katsoa maisemaa, joka vain jatkui ja jatkui. Jää sulautui taivaaseen, valkoista kirkkautta oli silmänkantamattomiin. Vaikka happea ja raikkautta oli yllinkyllin, tuntui siltä kuin henki salpautuisi.

Meri elementtinä on kiehtova, eikä minulle ollenkaan luonteva. Jalkojen alla oleva jää ei tuntunut turvalliselta, varsinkin kun kuulemma pari viikkoa sitten vesi oli avoin ja sula. Tunsin itseni pieneksi ja turvattomaksi. Silti tässä kaikessa oli jotain todella kiehtovaa.






Lapseni ovat tällä hetkellä yli tuhannen kilometrin päässä hiihtolomalla. Jäämaisema toi kovan ikävän. Biisilinkki on heille, terveisiä äidiltä...

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...