lauantai 26. maaliskuuta 2011

Alan näyttää ikäiseltäni

Olen ollut (ehkä olen vieläkin) ikäisekseni nuorekas ja vauhdikas. Minua ei ole häirinnyt viikonloppujen valvominen ja olen ollut kovin levoton, jos ei ole ollut mitään säpinää.
Herkuttelevana ihmisenä olen antanut itseni olla mehevä. Nykyään jopa pyöreä. Ihana.
Äsken vietin toimetonta hetkeä tuijottelemalla itseäni peilistä: naama on edelleen suhteellisen rypytön, naurunryppyjä tietenkin kovalla naurajalla on, mutta mitään kuivan erämaan uurteita ei ole näkyvissä.

Kunnes katse siirtyi dekolteehen.

Jos vähän rutistaa hartioita kasaan, niin herraisä, siellähän muodostuu sellaista elefantinnahkaa. Ja kaikkia poimuja. Ja hetuloita. "Naisen iän näkee kaulasta", sanoi jo Elisabeth Taylor -vainaakin aikoinaan. Ja mun rintamus huutaa kaikki 41 ikävuottani maailmalle.
Pitääkö tässä nyt ryhtyä käyttämään huiveja ja muita peittäviä elementtejä. Minä, joka aina ja kaikkialla olen ollut antavan kaula-aukon ystävä. Eieeieieiieieiei. En suostu.

Niillä mennään mitä on. Piste.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...