torstai 10. maaliskuuta 2011

Normipäivä






Aamupäivän vietin kriisipsykologian parissa. Oli mielenkiintoista kuunnella alansa huipun Eija Palosaaren varmaa ja vakaata esitystä asiasta, joka taatusti koskettaa jokaista yli 30-vuotiasta jollain tasolla.
Luonnollisesti peilasin termejä ja kriisin kaavoja omaan elämääni ja omiin kriiseihini, lähinnä yllättävään avioeroon, ja niistä toipumiseen. Ehkä olen päässyt jaloilleni, ehkä. Vaikka asioiden ajatteleminen sai edelleen kyyneleet ajoittain polttelemaan silmäluomien alla.

Iltapäivällä ajellessani IKJ:n luokse naapurikaupunkiin sain toivotun, mutta silti yllättävän puhelun: entisenmiehen nykyinen vaimo sieltä (pyynnöstäni) soitteli. Ekaa kertaa ikinä keskustelimme. Aiheina Muhvi ja Boheemikeiju ja heidän elämäänsä liittyvät asiat. Olin huojentunut; sainhan vihdoin yhteyden siihen tahoon, joka lasten kanssa jokatapauksessa viettää aikaa. Ei meistä kyllä bestiksiä tule, asiallisia aikuisia kylläkin.
Entinenmies on valinnut vaikenemisen. On hieman vaikeaa yhteishuoltaa, kun toinen ei suostu keskustelemaan. Noh, Muhammedin vaimo tuli vuoren luo, tai jotain.

Ekaa kertaa elämässäni olin autopesussa. Jännää. Jännää oli myös siellä pussailu. Hihihi.

Aika tuhti päivä. Elämää.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...