lauantai 30. huhtikuuta 2011

Hyvät munkit

En ole ennen tehnyt munkkeja. Tänään aion tehdä. Taikina on jo nousemassa, ulkogrillin keittolevyllä tehdään tämä jännittävä paistaminen. Tai keittämistä se minusta kyllä on.Saas nähdä mitä tulee. Kuvia laitan jokatapauksessa, ne on joko täydellisiä tai sitten "ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä" -tyylisiä.



Tattadaa. Onnistuihan ne. Tosin työn määrä suhteessa lopputulokseen oli mielestäni liiallinen. Äläkä usko ohjetta kohdassa "tee löysä taikina." Tee kunnon jampakka taikina, rasva ja sokeri saa sen maistumaan hyvältä jokatapauksessa.

Olen elänyt oman strömsö-hetkeni, ah.

















Munkinpaistoa.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Potkupuvusta miesten pukuun

Muhvi pääsee kesällä ripille. Edessä siis rippileiri, konfirmaatio, juhlat kotona. Pojalla puku ja suittu kampaus, äiti kaunis hehkeä tyyni sees. Jännitysmomentin tuo tietenkin juhlien ensi-kertaa-eron-jälkeen -mentaliteetti. Olen kutsunut entisenmiehen ja uudenvaimon juhliin ja toivon sydämeni pohjasta että he tulevat. Toivontoivontoivon.

Tänään ostettiin pojalle puku. Kyyneleet tulvahtivat silmiin, kun katsoin poikaani sovittamassa takkia kokoa 46, housuja kokoa 30. Pitkä ja laiha, leveäharteinen. Hontelohonkkeli varsa, poikaseni.
Onneksi yhteispohjoismaisella miestenvaateketjulla on rippilapsi- (ja yh-äiti-) ystävälliset hinnat. Hyvännäköinen nuoren puku 99e. Ja outlet-kaupasta löytyi vielä farkut 40 eurolla. Nyt on kasvavalla varsalla vermeet.

Kasvun näkee kohisten tässä kasiluokan keväässä. Raajat venyy, mieli ei. On se varmaan itsestäkin outoa, kun peilikuva viikottain päivittyy, ei se ihme, ettei aina ihan tiedä miten olla.

Olen ylpeä pojastani ihan joka hetki. Ja ehkä käyn tänä iltana vintissä vähän hipeltämässä sitä potkupukua, ihan vain menneiden vauva-aikojen muistoksi.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Toinen minäni


Tässä on lauluyhtye Olennainen.
Toinen minäni on esiintyjä, laulaja ja lavalla keekoilija. Oltiin eilen keikalla, oikein klubikeikalla. Meillä oli miksaaja ja mikit, kaikki pelit ja pensselit.
Kaikilla meillä on opetausta, osa ollaan opiskelukavereita jo hamalta kasikytluvulta. Soundi on hitsautunut yhteen, jutut siinä samalla. Kymmenen vuotta on laulettu, elämän ilot ja itkut jaettu. Joillakin synkkaa paremmin, joillakin huonommin, mutta ollaan silti hyvä tiimi.

Eiliseen keikkaan kuului stand up -läppää, joita kuvan reunimmaiset pääasiassa heittää. Oli hauskaa, yleisönkin mielestä ehkä.

Parasta keikassa oli se, että työasiat unohtui täysin. Ja se, että IKJ sanoi, että mä näytin järkyttävän hyvältä. Namnam.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Ihan kokonainen äiti


Eilen se sitten tapahtui.

Illalla, kun Muhvi ja Boheemikeiju saapuivat pääsiäislomaltaan kotiin ja olivat tavalliseen tapaansa yrmyjä ja örmyjä ja poikkeuksellisen tylyjä jopa IKJ:tä kohtaan, niin minä hermostuin.

Aluksi nielin kiukkukyyneleitä ja poistuin pihalle hakemaan pyykkejä. Hoin tätä mantraa "lapsetovatjoutuneetkokemaanniinkovia, eiolehelppoavaihtaaisänluotaäidinluo, hejoutuvatjoustamaanjokatapauksessa, jaksajaksajaksa..."
Kyynelten pato kuitenkin murtui ja IKJ:n avustuksella kutsuin teinit olohuoneeseen. Ja annoin tulla.

Itkien, ulvoen, räkien sanoin, ettei ole enää mitenkään sallittua, että he käyttäytyvät joka jumalan kerta kotiin palatessaan näin: ihan kuin minua ei olisikaan, tai jos on, niin olen yksi turhake, jolle voi niskojaan nakella. Sinänsä hienoja roolisuorituksia, mutta täysin väärälle yleisölle.

Boheemikeiju rupesi itkemään, Muhvi jähmettyi pelästyksissään tuoliinsa. Kumpikaan ei saanut sanaa suustaan. Nyökkäsivät vain IKJ:n esittämiin kysymyksiin. Ja minun.

Lopputulema oli, että käytös muuttuu. Jään mielenkiinnolla kaikkea odottamaan.
Joku roti se on erolapsillakin oltava, prkl.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kuvakimara


















































































Varmaankin tätä on ollut meillä kaikilla: aurinkoa, kevättä, ulkonaoloa, ihmetystä. Ihana kevätloma, huomenna on virtaa täynnä, arkirumban askeleet sujuu.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Blogivirtaa!

Bloggaamiseni on saanut lisävirtaa lukijoista ja kommenteista. Kiitos niistä!
En ole kertonut blogistani kuin muutamalle ihmiselle, jotenkin en kehtaa. Facebookistakin olen poistanut linkin, enkä tätä ole todellakaan turuilla ja toreilla  mainostanut. Ehkä haluan säilyttää jonkinlaisen suojamuurin, jotta voin toitottaa täydeltä laidalta niistäkin asioista, joista jopa ystävien kesken vaietaan.

TGB-plakaatti velvoitti vastaamaan seuraaviin kysymyksiin, joten tässä bloggaamisestani:

1. Milloin aloitit blogisi?
Ensimmäisen blogikirjoitukseni kirjoitin 19.2.2011. Ihan vauvanaskelia tässä vielä otetaan siis.

2. Mitä kirjoitat blogissasi?
Värikkääseen arkeeni liittyviä asioita, yleensä valokuvien kautta tai avulla. Työelämää, perhe-elämää, rakkauselämää, kaikkea.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Kukaan muu ihminen maailmassa ei voi kirjoittaa juuri tällaisista asiayhdistelmistä kuin minä. Minun elämääni liittyviä, minun ottamien valokuvien kautta. Ihanan egoistista, me myself and I.
Tietenkin toivon, että aiheet ja asia-alueet kiinnoistaisivat monia, ehkä voin tarjota jonkin erilaisen näkökulman aiheisiin.


4. Mikä sai aloittamaan bloggaamisen?
Tähän on helppo vastata: miesystäväni IKJ. Hän kannusti luomaan blogin. Yhteisenä haaveenamme on jonain päivänä tehdä oma kulinaristikirja, jossa on ruokaohjeita ja valokuvia. Pidämme molemmat molemmista. Ainoa toive minkä IKJ esitti oli, etten kovin tarkasti kuvaisi seksielämäämme blogin sivuilla. Ai että, mieli tekis kyllä!

Suosikkiblogipostaukseni onkin meidän sushi-tekstimme. Sitä oli kiva tehdä yhdessä.
Ja suosikkikuvani on ekassa blogipostauksessa oleva höyryävä rommimuki.
Ja tunteellisin kirjoitus löytyy hakusanalla ikävä.

5. Mitä haluat muuttaa blogissasi?
Haluan saada ihmiset teksteilläni edes joskus nauramaan. Haluan kehittää kirjoitustyyliäni yhtä hauskaksi kuin olen livenä. Hehhe. Vaikeaa, sillä huomaan kirjoittavani aika lyhyttä tekstiä, lyhyitä lauseita. Mutta se on ainakin vielä tietoinen valinta.

Mutta nyt. Keväinen pääsiäisloma alkaa! Lomaa töistä, lomaa lapsista, lomaa arjesta. Mahtavaa. Lähdenkin tästä ensin alkoon ja sitten kampaajalle. Gin-gin!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Lukutaidoton

Olen lukutaidoton.

En ole eroni jälkeen, puoleentoista vuoteen pystynyt keskittymään yhteenkään kirjaan. Ainuttakaan en ole saanut luettua 18 sivua enempää. Tämä jos mikä on surullista. Entisessä elämässäni luin pari kirjaa viikossa.

Surullista siksi, että minä kuulun mahtavaan lukupiiriin. Meillä on ystäväni, teatterintekijä-älykkö Niinan kanssa sauvakävelylukupiiri, ja se on nyt seisonut telakalla vain siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole enää pystynyt lukemaan.

Tietenkin olen miettinyt tähän syitä.
Helposti löytyy helppoja syitä: aikaa ei yh:lla ole, illalla olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut edes pitää kirjaa kädessäni, mielenkiintoisia kirjoja ei ole löytynyt. Blaablaablaa.
Oikeasti luulen, että en uskalla lukea. Lukeminen pistää ajatukset liikkeelle.
En ehkä osaa vielä olla ja elää uutta elämääni ja uutta itseäni; en tiedä miten koen ja tunnen asioita, joita kirjoissa saattaa kohdata. Kaikki on kuitenkin niin eri lailla kuin ennen.

Minulla on sivistynyt ja lukutaitoinen miesystävä. Toiveeni on, että lukisimme yhdessä saman kirjan ja sitten siitä punaviinin ääressä keskustelisimme. Yksi hyvä yritys oli, Juha Itkosen Seitsemän oli molemmilla yöpöydällä. IKJ luki sen, minä en pystynyt. Ihan hirveätä. En kertakaikkiaan osaa enää lukea.

Mikä neuvoksi?

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Hi, I´m gorgeous!

Picture+2665.png

Herraisä, kattokaa minkä mää sain. Tämmösen palkintoplakaatin.

Greenwoman antoi tämän minulle. Voinko antaa sen hänelle takaisin? Joka tapauksessa hänellä on terävä sanan säilä ja mahtava blogi, jonka joka teksti antaa ajattelemisen ja ilon aihetta. Greenwoman osaa ottaa esille ajatuksia, joita olin juuri itse ajattelemassa. Lukekaa ihmeessä. Ja Greenwomanin kanssa olemme tavanneetkin, sattumalta samoissa ympyröissä, nyt kylläkin eri teillä ja tienoilla, verbaalinen yhteys edelleen olemassa :)

Blogeja, joille minä puolestani haluan antaa tämän palkinnon:

1. Villa Inkeri. Ensimmäisiä blogeja, joita luin. Osaltaan on innoittanut minut bloggaajan uralle.

2. Kotona. Hyvää, kivaa, inspiroivaa. Saa kaiken kokkaamisen tuntumaan niin helpolta.

3. Eksyneiden sikojen laakso. Yllättää minut itsenikin, että olen tämän blogin vakkarilukija. Synkkiä sävyjä ja tummia värejä nerokkaasti kirjoitettuna. Joku hänen lukijoistaan kertoi jossain kommentissaan nähneensä kirjoittajasta unta. Niin hieno ja koukuttava on tyyli.


Gorgeous blogger -kysymyksiin vastaan myöhemmin. Nyt ryhdyn katsomaan Bondia Muhvin ja IKJ:n ja irtsarikulhon kanssa.




Maalämmöstä tuntikehykseen





Kevät. Tuntikehys. Haravointi. Maalämpö. Unikaveri. 

Aivan mahtavaa, että viikon aikana on tullut kevät!
Lumivuoret ovat sulaneet pihalta, toki paljastaen altaan törkykasaisen haravointiurakan. Sadat kukkasipulit pukkaavat pintaan, osa niistä yhä vieläkin Aune-mummun peruja. Huomaan aamuisin tutkivani kukkia kuni mummuni aikoinaan. Vielä en kylläkään niille puhu. Ainakaan paljoa.

Rehtorin työssä on tulevan suunnittelun aika. Olen jännän äärellä; ei harmaintakaan aavistusta mistä pitäisi aloittaa. Eilen sain tietooni tuntikehyksen, jotenkin pitäisi järkevästi sijoittaa muutama sata vuosiviikkotuntia, jotta kolmisenkymmentä alaistani saisi työtään tehdä ja leipäänsä ansaita. Tulen kyllä saamaan opastusta, mutta jos teillä jollain on kätköissä "Aloita tästä, kolme vinkkiä lukujärjestyksen tekijälle" -opas, niin otan ilolla vastaan.

Kävimme talonmieheni IKJ:n kanssa tutustumassa maalämpöön. Sitten kun voitan lotossa ja lunastan taloni ja remontoin sen uuteen uskoon, niin sitten tämä talo lämpiää maalämmöllä. Hieno systeemi, kallis investointi, mutta luultavasti siihen vielä jonakin päivänä tulen (tulemme) investoimaan. On jotenkin syntisen salatun kiehtovaa se, että IKJ on suunnittelemassa tulevaa kanssani, liittyi se sitten talonpitoon tai mihinkä muuhun tahansa. Supatamme keskenämme mitä kaikkea aiomme yhdessä tehdä, emme halua, että entinenmies saa tietää mitään.

IKJ on asunut täällä koko viikon. Hassua. Ihanaa. Outoa. Kutkuttavaa. Tähän voisi vaikka tottua.... Onko ihanampaa kuin yhdessä unen keskellä havahtua, kuiskata "märakastansua" ja jatkaa unia. 
En ihan heti keksi.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Railakasta riitelyä






Viikonloppu alkoi raikkaalla riidalla. Oikein huutamisella ja mesoamisella; ei tietenkään ollut kivaa. Mutta sen jälkeen oli....




Sovintokukkasia; kymmenen eriväristä neilikkaa.





Grillausinspiraation lähde




Kana-pekoni-ananas-hunajamelonivartaat





Jälkkärimalja. Suuri.





Tomaattimozzarellasalaatti





Ihanat värit





Perjantailahja





Grilli tirisee, aurinko paistaa.





perjantai 8. huhtikuuta 2011

Talonpitoa

Luulin marraskuussa tilaavani öljyä koko talveksi. Väärin luultu: säiliöt tyhjillään jo nyt. Aika karua touhua, näillä öljyn hinnoilla sitä tuntee polttavansa seteleitä, jotta saa mökkinsä lämpimäksi.

Sisälämpötila pienemmäksi (kylmähköksi), veden lämpötila alemmaksi (suihkuvesi ei enää niin suloisen lämmintä) ja takan käyttöä enemmäksi (puiden haku jokapäiväiseksi rutiiniksi). Siinä Heleijan energiansäästökampanja.

Ja tiukka budjetointi, jotta saa seuraavan öljylaskun maksettua viidessä erässä. Ne ei enää kuulemma "harrasta" kymmentä erää. Toisaalta se on ihan hyvä, sillä kymmenessä erässä maksettuna se öljy on jo horastu loppuun ennen viimeistä erää ja sitten täytyy tilata uutta ja sitten täytyy maksaa tuplasettiä...

Onpahan taas yksi syy lisää käydä hymyssä suin töissä.

Parhaillaan odotan nuohoojaa. Tulis nyt jo, kun kerran lupasi. Kaksi tulisijaa ja pannun putsaus. Paljonkohan se maksaa...?

Talonmiestaitoni ovat kehittyneet huimasti viimeisen puolentoista vuoden aikana. Entinenmieshän hoiti ennen kaiken "miehisen". Lähtiessään ja minut neuvottomaksi jättäessään sanoi vaan, että "ota selvää". Otanhan minä. Olosuhteiden pakosta.

IKJ on luvannut olla talonmieheni. Etänä se on vaan hieman hankalaa hoitaa. Yhteenmuuttamisesta on puhuttu sivulauseissa, nyt viime aikoina ehkä hieman enemmän. En halua pitää kiirettä, en halua hosua, en halua, että se on vain järkevää, kätevää ja taloudellista. Haluan, että se tuntuu kaikista kuudesta ihmisestä oikealta ja ihanalta. Jos meitä olisi vain kaksi, olisimme jo vaikka mitä :)

Nuohoojaaaaaaaaaaaa, missä sä ooooot?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Toiveeni on toteutunut



Boheemikeiju valmisti lounaan. 

Jos omistaa noin 13- ja 15-vuotiaat lapset, on luultavasti noin 15 vuotta odottanut, että he valmistaisivat vanhalle äidilleen ruokaa. Noin niinkuin vastavuoroisuuden nimissä.

Eilen se tapahtui.

Boheemikeiju laittoi pöydän koreaksi: salaattibuffet aika monin vaihtoehdoin: salaattia, tomaattia, kurkkua, suolakurkkua, siemeniä, mustia oliiveja, paistettua broileria, paistettua kananmunaa, rapsakkaa pekonia, sipulia. Kaunis kattaus, kaikki kastikkeet mitä jääkaapista löytyi, ja äidille kyytipojaksi kuiva siideri.

Eikä siinä vielä kaikki. Jälkiruuaksi ilmestyi hedelmäpalat suklaadipillä ja jäätelöpallolla. Kauniisti annoksina.

Liikuttuneena menin aterian jälkeen siivoamaan keittiön, Muhvi oli juuri tyhjentänyt tiskikoneen.









lauantai 2. huhtikuuta 2011

Piha on liukas

Oli aikamoinen survival-retki hakea nuo sanomalehdet. Pihamäki on peilijäätä ja tunnetusti jää on liukasta. Mutta mitäpä sitä ei tekisi painomustesivistyksen eteen: roikuin pensasaidan oksissa, hain reunoilta jalan alle edes vähän lunta ja kaatuilin mennen tullen muutaman kerran. Ja nyt huomaan, etten jaksa keskittyä Hesariin enkä paikalliseen.

Raha-asiat on viime aikoina olleet mielen päällä.

Rahaa tulee, onneksi, mutta luojan tähden sitä myös menee. Olen aina ollut tarkka ja tiukka raha-asioissa. Säästän oravana sinne sun tänne pikku vararahastoja, joita sitten kitsaana käytän. En koskaan ole elänyt yli varojeni, en edes opiskeluaikana.
Muistan kun sain ensimmäisen tilini opettajana, 5900 markkaa. Olin ylpeä, kunnes puolessa kuussa huomasin, ettei se riitä mihinkään. Siitä elokuusta 1992 asti olen oppinut suunnittelemaan, ennakoimaan, säästämään -mutta onneksi myös mahdollisuuksien rajoissa tuhlaamaan :)

Opiskeluaikainen professorini selitti meille opiskelijoille sanaa "arvo". Ihminen elää ja toimii arvojensa mukaan. En oikein silloin sisäistänyt sanaa, mutta ajattelua ohjaava neuvo professorilta oli: "ihmisen arvot selviävät siitä mihin hän käyttää rahansa." Ajatus tuntuu kovin materialistiselta, mutta oikeastaan siinä on totuus: mihin rahasi käytät?
Tiliotteesta katsottuna minun tärkeimmät arvoni ovat lapset, talo, ruoka&juoma, auto... listalta löytyy myös pukeutuminen ja kauneudenhoito ja huvielämä... Eiväthän nämä arvoja ole, mutta niitä selittävät taustatekijät ovat. Pistää ajattelemaan.

Muuttuisiko ihminen ja toiminta (ja arvot) silloin, jos ei ollenkaan tarvitsisi ajatella rahaa?

Ollapa pikkulapsi, elää elämäänsä onnellisena ilman tietämystä käsitteestä aika tai raha. Kaikki olisi tässä ja nyt. Elämä ja onni.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ranskalaiset osaavat...

...he osaavat manikyyrin, he osaavan shampanjan, he näyttävät kauniilta ja kuulostavat ihanilta. He ovat sopivan itserakkaita, mutta osaavat antaa rakkautta muillekin.
Lukiossa valitsin ranskan ihan vain sen takia, että halusin kuulostaa ranskatterelta. No, osaan tänä päivänä ruokalistaa lausua, en kyllä muuta.

Kävin viikonlopun aluksi kynsihuollossa, oi ihanaa turhamaisuutta. Laitatin ranskalaisen manikyyrin, kauniilla punaisella kukkasella nimettömässä. Tres chiq, oo-la-laa. Ja voin perustella vuolain sanoin, että tämä turhamaisuus on hintansa väärtti, ononononononon. Täytyyhän rehtorin näyttää hyvältä, sormenpäitä myöten.
Kävin ruokakaupassa ja juoksutin sormiani hyllyjä pitkin, ihan vain nähdäkseni kauniit kynteni. Heleija 41v, jepjep










Viime kesänä olin lasten kanssa "toipumislomalla" ihanan työkaverini kanssa Etelä-Ranskassa La Palmen pikkukaupungissa. Nyt on ehkä juuri sopiva fiilis muistella kuvin tuota kesänaloitusmatkaa, merta, viiniä, rentoa oloa.
Kuvamatka Ranskan rannikolle alkakoon:



Ilta-aurinko huoneeni terassilta





Kaunis, vanha oliivipuu






I-ha-na meri





Maantieteellinen paikannus





Myrskypäivää





Heleijan ranskalainen keittiö





Aikuisten rantaleikkejä






Boheemikeiju Ranskan reunalla





Uskomattomat turkoosin sävyt




Amppariaprillia!

Aprillipila lapsille. Meillä on jääkaapin ovessa sellainen pyyhittävä kirjoitusalusta, kirjoitin siihen, että alakerran pakastimessa on Ampparijätskiä, syökää ne pois. Ja pakastimeen vein lapun, jossa luki että aprillia...
Saas nähdä huomaako ne.

Ja voin kertoa, että Muhvi suuttuu ja Boheemikeiju vaatii, että jätskit ostetaan.

Kaikkea sitä uraäiti aamulla ehtiikin :)

Hauskaa päivää Sinulle, älä usko tänään kaikkea.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...