lauantai 2. huhtikuuta 2011

Piha on liukas

Oli aikamoinen survival-retki hakea nuo sanomalehdet. Pihamäki on peilijäätä ja tunnetusti jää on liukasta. Mutta mitäpä sitä ei tekisi painomustesivistyksen eteen: roikuin pensasaidan oksissa, hain reunoilta jalan alle edes vähän lunta ja kaatuilin mennen tullen muutaman kerran. Ja nyt huomaan, etten jaksa keskittyä Hesariin enkä paikalliseen.

Raha-asiat on viime aikoina olleet mielen päällä.

Rahaa tulee, onneksi, mutta luojan tähden sitä myös menee. Olen aina ollut tarkka ja tiukka raha-asioissa. Säästän oravana sinne sun tänne pikku vararahastoja, joita sitten kitsaana käytän. En koskaan ole elänyt yli varojeni, en edes opiskeluaikana.
Muistan kun sain ensimmäisen tilini opettajana, 5900 markkaa. Olin ylpeä, kunnes puolessa kuussa huomasin, ettei se riitä mihinkään. Siitä elokuusta 1992 asti olen oppinut suunnittelemaan, ennakoimaan, säästämään -mutta onneksi myös mahdollisuuksien rajoissa tuhlaamaan :)

Opiskeluaikainen professorini selitti meille opiskelijoille sanaa "arvo". Ihminen elää ja toimii arvojensa mukaan. En oikein silloin sisäistänyt sanaa, mutta ajattelua ohjaava neuvo professorilta oli: "ihmisen arvot selviävät siitä mihin hän käyttää rahansa." Ajatus tuntuu kovin materialistiselta, mutta oikeastaan siinä on totuus: mihin rahasi käytät?
Tiliotteesta katsottuna minun tärkeimmät arvoni ovat lapset, talo, ruoka&juoma, auto... listalta löytyy myös pukeutuminen ja kauneudenhoito ja huvielämä... Eiväthän nämä arvoja ole, mutta niitä selittävät taustatekijät ovat. Pistää ajattelemaan.

Muuttuisiko ihminen ja toiminta (ja arvot) silloin, jos ei ollenkaan tarvitsisi ajatella rahaa?

Ollapa pikkulapsi, elää elämäänsä onnellisena ilman tietämystä käsitteestä aika tai raha. Kaikki olisi tässä ja nyt. Elämä ja onni.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...