torstai 19. toukokuuta 2011

Koulupolku

Olin reksinä tulevien eskarilaisten vanhempainillassa. Tunsin itseni niiden kaikkien äidiksi. Olin 10-15 vuotta näitä vanhempia vanhempi, -no en ehkä ihan kaikkia, mutta taatusti tiesin eniten kouluelämästä.

Tiesin mitä matkan varrelle saattaa olla varattuna; iloja ja suruja, vaikeuksia ja voittoja.
Katselin joitain iäkkäämpiä vanhempia ja ajattelin, että jos me IKJ:n kanssa oltaisi annettu alkuhuumavauvakuumeelle periksi, niin minäkin istuisin miltei viiskymppisenä iltatähtionnemme vanhempainillassa... No, onneksi me järkiinnyimme. Ehkä.

Olin liikutuksen vallassa miltei koko ajan. Muistelin Muhvia ja Boheemikeijua eskarilaisina ja ajattelin heitä nyt. Mietin, että olinko itse kovinkin erilainen silloin.

Mitä antaisin neuvoksi koulupolkunsa aloittavan vanhemmille? Itse asiassa ei ole väliä kuinka nopeasti oppii lukemaan tai laskemaan, tietääkö ja osaako geminaatat tai käsialan koukerot. (Jostain syystä geminaatta on kaikkien vanhan liiton erityisopettajien lempiasia, oikea ihmisarvon mittari.)
Neuvoni olisi: pidä huolta, että lapsesi arvostaa itseään ja muita. Tasapuolisesti kumpaakin. Sillä pärjää kummasti.








Miten mä olen näin liikuttunut nyt. Olenkohan mä raskaana?

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...