torstai 30. kesäkuuta 2011

Turhautumisen partaalla

Jos lapsi uskaltaa kiukutella, sillä on turvallinen olo. Toivon, että näin on myös keski-ikäisen kohdalla. Dilemma on nimittäin tämä: lapset on isällään, IKJ on töissä, minä olen lomalla, eikä mulla oikein ole mitään tekemistä... Vinkuvinkuvinku.

Eilen puolipakotin IKJ:n luokseni, vaikka hän oli hellepäivän uuvuttamana täysin tööt rankan päivän jälkeen. Ja mussa oli virtaa kuin pienessä pupussa. Heitin ehdotuksia, kyselin kuulumisia -hei onko sulla nälkä- , odotin vastauksia, ja kun reaktiot olivat hitaita ja väsyneitä, niin melkein tuiskahdin. Tsiisus mikä donna. Mutta välillä täytyy olla ei-niin-järkevä ja hakea huomiota...
Jotenkin mä sitten ehkä kuitenkin kokosin itseni ja ilta oli tyytyväinen, minä myös.

Aamulla löysin itseni taas ihmettelemästä, että mitäs sitä nyt tekisi ja huomasin turhautuneen olon hiipivän liian lähelle. Tartuin itseäni niskasta kiinni, laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin tutkimaan metsälenkkimaastoja. Oikein kuulkaa juoksinkin! Löytyi hauska metsälenkki kotiportailta tuonne ja takaisin, vain pieni asfalttisiirtymä välissä. Ja mikä ihmeellisintä, jaksoin juosta ainakin 80% ajasta, koko lenkkiin meni puoli tuntia. Reipasta.

Tämän jälkeen tartuin puutarhahommiin: leikkasin ruusuportin ylikasvaneet, kitkin nuupahtaneet unikot, lannoitin pionit.

Ja nyt mekko päälle ja kaupungille pyörähtämään. Enkä odota IKJ:tä töistä kotiin minua viihdyttämään, sovimme eilen, että hän menee tänään omaan kotiinsa, jotta jaksaa mun energiaa taas huomenna.




Kyllä mä kultaisen keskitien löydän, ihan varmasti.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Samae Koskinen - Eväsretki

Jos tilkan viiniä maistaisin

Hellepäivä laskee iltaan.

Palasin kotiin miltei viikon mökkireissulta, ensin hurjaa juhannusfestaria viiden perhekunnan voimin, sitten yksinoloa pari päivää. Ai että teki hyvää.

Ensimmäistä kertaa ikinä osasin olla mökillämme. Puuttui kaikki se suorituspainotteisuus mitä entisenmiehen kanssa oli. Luin ja lorvin minä silloinkin, mutta huonolla omallatunnolla. Nyt oli toisin.
Turnauskestävyyteni juhannusfestareiden tiimoilta alkoi loppua kolmannen illan kohdalla, enkä nyt tarkoita alkoholia. En saanut sinä yönä unta, kun rintaa puristi ajatus siitä, että entinenmies tulee seuraavana päivänä hakemaan lapsiaan. Mutta se meni hyvin; ei kai sitä kahden minuutin pysähdyksen aikana voi mitään katastrofeja aikaansaada. Varsinkin kun ei sano mitään. Kirvesvarret vaihdettiin uudenvaimon kanssa ja voih mitä vahingoniloa tunsin, kun he pitkin hampain ottivat Niilo-kanin häkkeineen mukaan matkaan.

Nyt olen kotona. Siivonnut, kantanut kamoja paikoilleen, potenut ähkyvatsaa. Iltapalaksi tein tomaattimozzarellatimjamileivän ja pakko sitä näin hellepäivän iltana on kylmä valkkarilasillinen juoda. Kaksi. Kohta menen saunaan ja suoritan kesäisen karvanpoiston ihan vaan IKJ:n iloksi. Huomenillalla me vihdoinkin olemme KAHDEN.

IKJ:llä on muuten ollut aika railakas sosiaalinen kausi tässä kevään lopuksi. Emme oikeasti ole olleet kahden sitten toukokuun alun. -Eiku oli yksi ilta heti koulujen päättymisen jälkeen. Mutta senpäiväistä menemistä ja tulemista ja sunmunlapsia ollut koko ajan, että ihme että näinkin umpuvaiheessa oleva suhde on ilman tän kummempia tiuskimisia edennyt.





Mutta tässä se on käsillä, rakkausloma.

Mittumaari

Kertokoot kuvat tunnelmasta paloja.




































tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tästä asti aikaa

Minä olen varmaan syntynyt sisäinen lukujärjestys päässäni. Jo lapsena tein kesämökin tylsyyteen meille sisaruksille leiriaikatauluja: monelta oli uintiaika ja mistä mihin sai lukea.

Aamulla ensimmäisenä kun herään, kelaan päivän kellonajat läpi. En ole ikinä myöhässä, aina ajoissa ja muita odotellen.
Hyvä puoli tässä on se, että homma sujuu ja skedu kulkee. Huono puoli on se, että olen tavallaan koko ajan menossa jo kohti seuraavaa etappia, en oikein osaa olla läsnä hetkessä ja paikassa.

Elämä on päättänyt opettaa minulle relaamista ja aikataulujen unohtamista: se heitti tielleni IKJ:n. Miehen, jolle aika on vain jotain jota on. Aina ja riittävä määrä.
Raivostuttavaa, ärsyttävää, mutta samalla myös ihailtavaa. Miten se pystyykin tuohon rauhallisuuteen tietäen taatusti että on myöhässä kaikesta ja muut saavat odottaa. Onko se normaalia? Ei ole.

Tänään on viimeiset säädöt töissä ja kohta käsillä aito oikea loma. Otan tämän loman tavoitteeksi ajattomuuden, seesteisen leijumisen hetkessä. Aloitan sen tänä iltana heti sen jälkeen, kun olen kuullut, että koulutuslautakunta on valinnut minut rehtorin virkaan, -ihan vaikka loppuelämäni ajaksi.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kaunis päivä

Kaunis päivä...

Rippijuhlat onnistuivat täydellisesti. Vaikka satoi. Vaikka iltatuoksinassa pihapaviljongin seinään tuli reikä. Vaikka entinenmies oli ensi kertaa eron jälkeen entisessä yhteisessä kodissa.

Ihanat ihmiset, ihana tunnelma. Kummitädin yltiökaunis puhe läsnäolon tärkeydestä, vaikka ei aina olekaan fyysisesti läsnä, kauniit lauluesitykset ja minun huilunsoittoni. Taitavat keittiöapulaiset, jotka hoitivat tarjoilun, niin ettei kukaan oikein edes huomannut. Yhteisöllisyyden tunne, sanoinkuvaamattoman lämmin henki, kaikki ihmiset minun poikaseni lähellä.

Muhvi osasi olla juhlien keskipiste. Hän seurusteli kaikkien kanssa, siirtyi luontevasti seurueesta toiseen. Kukat ja lahjat, kaikki kauniit kortit ja tulevan kevarirahaston karttuminen.

IKJ on mukana myös. Hän oli virallinen valokuvaaja, sopivasti lähellä, muttei kuitenkaan isännän roolissa. Sekin meni hyvin.

Ja minä osasin olla, nautin hetkistä, itkin liikutuksesta, mutta myös nauroin ja olin onnellinen. Luojan kiitos minun ei tarvinnut olla yksin, vaan vierelläni ja lähelläni oli rakastava ihminen.

Kertakaikkisen kaunis päivä.



keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kuinka järjestetään rippijuhlat helposti

Mie oon kyllä delegoinnin mestari. Rippijuhlat 50 ihmiselle on meillä kotona lauantaina ja huomaan tässä to do -listoja tehdessäni, että kaikki hommat oon saanut ripoteltua sinne sun tänne.

Kas näin:
- suklaakakut kotileipomosta
- voileipäkakut IKJ:n tuotantoa
- itsetehdyt karjalanpiirakat siskoltani, eli Muhvin kummitädiltä
- siivous siivooja-Marjalta
- pöydät, tuolit, katokset työkaverilta
- koristekukat ojanpientareilta (lupiinit)
- kahvitytöt: työkaveri ja hänen tyttärensä
- astiat ja pumpputermarit töistä
- pihan loppusiivous..... (en tiiä kuka tekee, ehkä minä, ehkä joku muu.)

Minä olen keskittynyt visuaaliseen puoleen: ompelin verhot olohuoneeseen, hankin teemavärin mukaista violettia kangasta 10 metriä kaikkiin juhlapöytiin, (metsästin sopivia pöytäliinanpainoja monta päivää), vaatetin rippilapsen ja meidän koko joukkueemme, (itseni mukaan lukien, kengät vielä puuttuu, mutta ne siskoni tuo Tokiosta parahultaisesti juhlapäivän aattona.) Kävin kampaajalla, kynsihuollossa ja jalkahoidossa.
Äsken vielä asettelin ovenedusasetelmaa sopivaan kuosiin. Hyvä tuli.
Ai niin, olen minä sentään ihan itse tehnyt sitä raparperimehua: oiva alkoholiton alkudrinkki saapuville.

Juhlien menu:

- raparperimehu ja palttoonapit savuporotäytteellä
- suklaakakku
- pikkuleivät
- kahta eri voileipäkakkua, liha ja kala
- karjalanpiirakat ja munavoi
- kahvi, tee, mehu

Lahjaksi Muhvi saa minulta pankkikortin ja käyttöoikeuden omaan tiliinsä. Olen monta vuotta säästänyt 25 euroa kuussa hänen tililleen ja nyt siellä on aika muheva pesämuna teinin omaan käyttöön. Tietenkin meillä vanhemmilla on käyttö- ja valvontaoikeus tiliinsä, mutta nyt on minusta oikea aika alkaa opettaa vastuuta ja vapautta.

Toivon, että juhlista tulee iloiset.






Kesäinen työ



Tämän viikon töihinlähdöt ovat aika erilaisia kuin viime viikolla. Viime viikon helleaamuina katoin aamiaisen parvekkeelle, meikkasin pihalla ja olin ihan ihmeissäni kesästä.
Kesä on vieläkin, ainakin kalenterista katsottuna, mutta aamufiilis on ihan eri. Ei jälkeäkään raukeasta hellefiiliksestä. Fiilis on silti oikein hyvä, päivän tuoksu näkyy kuvassa ja päällä taas kerran turkoosia ja valkoista.

Itseasiassa on oikein hauska pukeutua kesällä töihin, tätähän minä en ole tehnyt 20 vuoteen.

Töissä on lukujärjestykset vihdoin saatu valmiiksi, rekrytoinnit melkein valmiiksi. Hallintohommia vielä jäljellä, mutta selvästi kierrokset hidastumassa. Kohta sitä kai on jo valmis lomaan, kunhan nyt kunnialla selvittää nuo viikonlopun rippijuhlat. Luojan kiitos ne on alkukesästä, olisi kamalaa niitä "valmistella" koko kesä loppukesän rippilapselle.

Työ kutsuu, sorvin ääreen siis :)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Eksät ja nyksät samassa veneessä

Tittidii, oltiin rippileirin vierailupäivässä. Minä, Boheemikeiju ja IKJ. Ja entinenmies ja nykyinenvaimo. Ensikohtaamiset ja "kohteliaat" kättelyt. Siinä sitä istuskeltiin rivissä ja seisoskeltiin ryhmässä. Ilmoja pidelly ja jäitä poltellessa, sano.

Mutta hienoa, mahtavaa ja ihanaa Muhvin kannalta.

Riparilaisten oli pitänyt kirjoittaa kirjeet vanhemmille, isoset lukivat ne ääneen.
Lukeminen kesti aika kauan, ajatukset jo turtuivat. Kunnes loppumetreillä aivoni rekisteröivät lauseet: "...toivoisin, että saisitte vihdoin keskusteltua keskeneräiset asiat keskenänne ja toivoisin, että pystyisitte jatkossa keskustelemaan toistenne kanssa meihin lapsiin liityvät asiat.  ....minua myös surettaa se, että äiti joutuu yksin tekemään kaikki kotityöt....." Kyyneleet oi kyyneleet, pysykää siellä luomien takaisessa tynnyrissä. -Ei ne pysyny.

Lapsi siis toivoo, että vanhemmillaan olisi keskusteluyhteys. Ei ole kohtuuton toive. Mutta vaikea on yhteyttä luoda tahi ylläpitää, kun toinen osapuoli ei halua. Pysty. Kykene. No, antaa ajan kulua ja veden virrata Vantaassa. Toivon, että entinenmies jonkun osan lapsensa toiveesta rekisteröi.

Onhan se totta, että olen tässä puolentoista vuoden aikana miltei nyykähtänyt kotitöihin ja talonpitoon. Mutta jotenkin sinnitellyt ja nykyään jo aivan hyvin pärjäilen, iso kiitos IKJ:lle.
Säälittää se, että Muhvi on joutunut äidin jaksamisesta murhetta kantamaan.

Kaikenkaikkiaan poika oli onnellisen oloinen, viihtynyt leirillä mainiosti ja sanoi vielä, että voisi kuvitella tulevansa uudelleen, ehkä isoseksi. Uskoonko se siellä vielä hurahtaa :) Ei haittaa, kyllä mahtuu perhepiiriin sitäkin sorttia, tekisi ehkä jopa hyvää. Ja puheesta minulta jäi kuulematta se alkuosa, eli "Iloitsen, että..." Olen varma, että Muhvi kyllä iloitsee monestakin asiasta.




Rippijuhlakutsun kuva. Kaikki symboliikka löydettävissä.


Ja eräs erittäin ihku tyttö lauluesityksessä ihan selvästi Muhville söpöili. Oijoijoi, IKJ:kin huomasi saman, ei ole edes minun romanttista haihatteluani.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Boheemikeiju

-Älä sitten ääneen itke, sanoi Boheemikeiju, kun kotoa kesäteatterille lähti.

Niin, voihan se olla, ettei äippä kykene liikutuksen kyyneliä pidättelemään. Ääneen en ulvo, lupaan. Ja jos jo nyt ajattelen nämä kaikki ajatukset ja tunteet, niin pystyn sitten penkissä olemaan sees.

Tyttö sai koulusta stipendin, tsempparistipendi ilmaisutaidosta. Tyttö on ollut iloinen ja reipas koko kouluvuoden, sanoi opettaja. Tämä opettaja kykeni vertailemaan edelliseen vuoteen, jolloin tyttö oli surullinen ja itkuinen, isänsä hylkäämä.
Ja nyt tämä iloinen, kekseliäs, sotkevainen, vauhdikas, aamu-uninen keiju jännittää Ella ja jättipotti näytelmän ensi-iltaa ja isoa rooliaan siinä. Minulla on odottamassa kimppu oransseja ruusuja, lempiväriään. Ja ensi-iltalahjaksi nallepuh-peili, johon katsoessaan hän voi aina muistaa kuinka ihana hän onkaan.










Auh, tätä pakahduttavaa äidinrakkautta.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Onnellista oloa

Aune-mummun kukkapenkistä taas päivää. Kuvasarjan ja unikoiden kautta pientä päivittelyä.




Piha on siivottu. Kevätkukat kitketty. Olohuoneen verhot ommeltu. Puutarhapenkki uusittu. (IKJ) Kesäilloista ja uskomattomasta lämmöstä nautittu.





Nämä unikot on alkukesän kaunistus. Nopeasti ne maasta punkeaa, härskeine nuppuineen, upeine kukkineen. Kukan elämänkaari on niin nopea, että aina kun ne on kukassa, niin minulle tulee pakkomielteenomainen tarve ahmia elämää ja alkukesää.






Kukat kukkivat aina Muhvin syntymäpäivän aikoihin. Muhvi täyttää huomenna 15v ja juhlii sitä rippileirillä. Minä niin toivon, että hänellä on elämyksentäyteinen viikko: että hän osaa levottomasta mielenlaadustaan huolimatta nauttia hetkistä. Yritin Muhvia lähtöiltana vahän opastaakin nauttimaan leiriviikosta. Katotaan nyt.






Olen ollut viikon töissä. Tehnyt varareksin kanssa lukujärjestyksiä. Luojan kiitos mulla oli aivot kavereina... olisin varmasti itsekin päässyt semihyvään lopputulokseen, mutta näin työparina työ sujui aika hienosti. Paperilla on nyt valmista: 20 opettajalle kolmessa eri koulurakennuksessa on tulevan vuoden työjärjestykset valmiina. Ja ehkä jopa toimivat. Se testataan ensi viikolla, kun tiedot syötetään armottomaan tietokoneohjelmaan.
Pidin erityisesti siitä, että nämä mietittiin käsin, ilman koneen kylmää logiikkaa.








Huomenna on Boheemikeijun kesäteatterin ensi-ilta. Valittamatta ja innolla hän on käynyt joka päivä miltei kellon ympäri enskariviikon viimeisissä harjoituksissa. Tänään vielä mainostamaan näytelmää kylille kaupunkitapahtumaan. Sattumalta selvisi, että tämänpäiväiset 50-vuotisjuhlat, minne minä olen menossa vieraaksi, saavat esityksekseen kesäteatteriryhmän shown. Kyllä saa äiti olla ylpeä -taas.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kesä alkoi jo

Kesäparsaa kattilassa






Syreenit kukassa





Upeat uudet tulppaanit





Repaletulppaanit





Kotimainen kalawokki





Monivärinen miljoonakello




Rikkaruohoraivoa

Kun on kukkapenkkiä vaikka muille jakaa, niin tämä kauden vaihtuminen tuntuu työltä. Sipulikukkien aika on ohi, ne levittävät nahistuneet vartensa ja lehtensä kauniina tiiviinä mattona penkin pinnalle. Ja ikuinen rakas ystäväni vuohenputki on oitis vallannut mehevää elintilaa samasta paikasta. Sipulikukkien ja vuohenputkien jälkeen vuoro olisi perennoilla, aika hyvin ne talven jäljiltä ovat hengissä; jopa jalokärhö jo terhakkaana kiipeilee pitkin säleikköään.

Tänään tartuin toimeen. Erittäin ahdistavan ja rasittavan kokoustyöpäivän jälkeen oikein hyökkäsin penkkien kimppuun, - ja kas, tunsin työniloa, enkä millään malttanut jättää kesken, vaikka olin tälle päivälle suunnitellut vain pienen siivun.
Parin tunnin tehotyöllä sain valmista ja nyt aion vielä hakea lapion ja siistiä penkkien reunat. Rauh!

Puutarhani on kaunis ja alunperin Aune-mummuni perustama. Vieläkin sieltä pukkaa kukkaa, jotka isoäitini on istuttanut. Ja minä olen toistaiseksi pystynyt pitämään sen hengissä ja jopa kukoistavana. Puutarha ei ole alkukesän jälkeen kovinkaan työläs, varsinkin kun toiveeni ja tavoitteeni on englantilaistyyppinen "antaa kasvaa" -puutarha. En siis hermostu ylimääräisistä villilajeista: nehän ovat kasveja siinä missä muutkin, sattuvat vaan raukat kasvamaan väärässä paikassa.

Nyt mä meen sen lapion kanssa huhkimaan. Sitten etsin kadonneen vara-avaimen. Sitten alan keskittyä huomiseen työhaastatteluuni.



sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Raparperimehua

En ole koskaan tehnyt. Kohta teen:

raparperimehu


Pihassa kasvaa rehottaa valtava raparperi. Täytyy hyödyntää sitä nyt. Ihana kesäpäivä, ahkeraa ja puuhakasta pihan laittoa. Ja mikä parasta: ei tarvitse tehdä yksin... Ah ja voih.


lauantai 4. kesäkuuta 2011

Jääkaapin ovessa




Jääkaapin ovessa on magneetilla kiinni Iron Maidenin liput. Sinänsä ihan mitätön lause, mutta tämän kirjoittajan yhteydessä täysin ennenkuulumaton.

Tällä hetkellä on kutkuttavan odottava olo: koko kesä edessä ja käsillä. Mitä sillä tekisi? Mitä kaikkea tapahtuu, tahdotusti ja tahtomatta? Töihinhän minä vs. rehtori vielä menen, mutta silti on villi kevätvasikkaolo.

IKJ hommasi liput edellämainittuun stadionspektaakkeliin. Ja koska minä en tuosta musagenrestä mitään ymmärrä, niin hän yltiöystävällisesti loihti spotifyihini soittolistan, -"kuuntele nää, niin tiedät mistä puhutaan". Oonko mä sanonut, että ihana mies?

Boheemikeiju ja Muhvi sai huikeat todistukset, lähtivät innoosnansa isänsä luo. Enkä minä pannut yhtään pahakseni, saadaanhan me lempiväiset olla kaksin.

Nyt vähän spumantea, leipäjuustoa lakkakastikkeella, aurinkoa, lisääntyvää levollisuutta ja KESÄÄ.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Semmosta pientä kiirettä

Sanoinko mä, että koulun lopettaminen käy työstä? Mutta kivasta työstä, jota tosin saa paiskia ihan tosisnansa.
Kevätjuhlaa, läksiäisjuhlaa, todistuksia, siivousta, puheenpitoa, virkistysretkeä; pitkää  hommalistaa joka päivälle. Loma alkaa oppilailla ja opeilla, minä jään vielä tekemään töitä. Suvivirsi ei tarkoitakaan meikäläiselle tänä vuonna loman alkua.

Tuli jo ihan kommenttia, että taitaa Heleijalla pitää kiirettä, kun ei uutta tekstiä ilmesty. Totta, mutta niin paljon on ollut ajatuksia päässä, etten tiedä mitä niistä julkitoisin. On helpompi ollut olla hiljaa.

Tätä kirjoitan tajunnanvirralla sohvalla väsyneenä. Olen ollut työpaikan virkistysretkellä, ihmettelen vaan, että miten virkistynyt voi olla näin väsynyt. Oli kivaa; meidän yhteishenki vahvistuu ja voimistuu päivä päivältä. Ja mikäli minulta kysytään, haluaisin olla sen hengen virallinen vahvistaja tulevaisuudessa. Elämme jännittäviä aikoja.

Olen ollut tässä parin viikon aikana paljon poissa kotoa, poissa lasten luota, ja poissa IKJ:n luota. Ja kärsin aivan sietämättömästä ikävästä. Se puristaa rintaa ja ahdistaa ja tuo kyyneleet silmiin. Tuosta vaan; keskellä kaikkia ja kaiken keskellä.
Ikävä on ansaittua, sanoo viisas IKJ. Mutta en enää jaksa odottaa huomista, vihdoinkin syliin.

Tänään jouduin myös pelkäämään. Merimatka saaresta oli lyhyt, mutta hirveä. Aavalla tuuli olikin aika napakka, ja vene paukkui päin aaltoja aika tymäkästi. Tässä kirjoitettuna ei se tunnu miltään, mutta siinä ryskeessä mä pelkäsin kuollakseni. Menin kyyryyn pieneksi, nielin kauhun kyyneleitä ja toivoin että se kaikki loppuisi. Kerroin muillekin, että pelotti, mutta en sitä että kuinka paljon.
Kuvittelin itseni jo mereen kun vene halkeaa ja paiskautuu johonkin kiviin. Ja että miten ikinä lapset selviävät ilman mua.... väsyneen liioittelua joo, mutta minkäs mielikuvitukselle teet.

Boheemikeiju leipoo pullaa, Muhvikin on tulossa isänsä luota kotiin.


Kohta kaikki kotona koossa, ihanaa.




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...