sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Boheemikeiju

-Älä sitten ääneen itke, sanoi Boheemikeiju, kun kotoa kesäteatterille lähti.

Niin, voihan se olla, ettei äippä kykene liikutuksen kyyneliä pidättelemään. Ääneen en ulvo, lupaan. Ja jos jo nyt ajattelen nämä kaikki ajatukset ja tunteet, niin pystyn sitten penkissä olemaan sees.

Tyttö sai koulusta stipendin, tsempparistipendi ilmaisutaidosta. Tyttö on ollut iloinen ja reipas koko kouluvuoden, sanoi opettaja. Tämä opettaja kykeni vertailemaan edelliseen vuoteen, jolloin tyttö oli surullinen ja itkuinen, isänsä hylkäämä.
Ja nyt tämä iloinen, kekseliäs, sotkevainen, vauhdikas, aamu-uninen keiju jännittää Ella ja jättipotti näytelmän ensi-iltaa ja isoa rooliaan siinä. Minulla on odottamassa kimppu oransseja ruusuja, lempiväriään. Ja ensi-iltalahjaksi nallepuh-peili, johon katsoessaan hän voi aina muistaa kuinka ihana hän onkaan.










Auh, tätä pakahduttavaa äidinrakkautta.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...