tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tästä asti aikaa

Minä olen varmaan syntynyt sisäinen lukujärjestys päässäni. Jo lapsena tein kesämökin tylsyyteen meille sisaruksille leiriaikatauluja: monelta oli uintiaika ja mistä mihin sai lukea.

Aamulla ensimmäisenä kun herään, kelaan päivän kellonajat läpi. En ole ikinä myöhässä, aina ajoissa ja muita odotellen.
Hyvä puoli tässä on se, että homma sujuu ja skedu kulkee. Huono puoli on se, että olen tavallaan koko ajan menossa jo kohti seuraavaa etappia, en oikein osaa olla läsnä hetkessä ja paikassa.

Elämä on päättänyt opettaa minulle relaamista ja aikataulujen unohtamista: se heitti tielleni IKJ:n. Miehen, jolle aika on vain jotain jota on. Aina ja riittävä määrä.
Raivostuttavaa, ärsyttävää, mutta samalla myös ihailtavaa. Miten se pystyykin tuohon rauhallisuuteen tietäen taatusti että on myöhässä kaikesta ja muut saavat odottaa. Onko se normaalia? Ei ole.

Tänään on viimeiset säädöt töissä ja kohta käsillä aito oikea loma. Otan tämän loman tavoitteeksi ajattomuuden, seesteisen leijumisen hetkessä. Aloitan sen tänä iltana heti sen jälkeen, kun olen kuullut, että koulutuslautakunta on valinnut minut rehtorin virkaan, -ihan vaikka loppuelämäni ajaksi.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...