perjantai 1. heinäkuuta 2011

Olin surullinen

Eilen illalla pitkästä aikaa suru hiipi puseroon.

Boheemikeiju soitti, ei oikein viihdy isällään, tylsää ja ikävää. Puhuimme pitkään puhelimessa, mikä oli kyllä kivaa. Hän kertoi minulle jopa salaisen karkkikätkön huoneessaan, saisin ottaa pienen kourallisen, koska minun niin teki mieli karkkia.

Puhelun jälkeen hiipi haikeus ja suru.

Olin kovin surullinen siitä,
- että ihan hyvä perhe on hajotettu
- että lapset joutuvat olemaan reissulapsia
- että heillä on taatusti juureton olo ja ikävä, missä sitten ovatkin
- että ne unohtivat kanin valjaat, ja kani joutuu nyt olemaan vain häkissä siellä heidän luonaan
- että olin yksin isossa talossa ja vähän pelotti
- että yhä edelleen itku tulee jostain syvältä, eikä ole vielä ollenkaan itketty pois

Uni tuli ja vei minut kymmeneksi tunniksi rauhoittumaan. Aamun silmäpussitkin on ihan kohtuulliset. Uusi kaunis päivä, aamun vesijumppa ja illalla IKJ:n luo.

Sellaista tämä elämä tänään.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...