maanantai 24. lokakuuta 2011

Blogikaveri

Kokovartalofiilis,  löydät hänet täältä, piristi päivääni lähettämällä arpajaisvoittopaketin.
Kolme ihanaa kirjaa, kiitos Ani!

Härkösen Onnen tunti on jo luettu, mutta silti pääsee härköskokoelmaani.
Renate Dorrestein "Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa" on ollut listalla jo kauan. Olen tosin ajatellut, että luen sen vasta sitten kun Muhvi on siinä iässä. Eihän se vielä ole, eihän...?
Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa on täysin uusi tuttavuus ja pääsee lukujonoon yöpöydälle. Tai ehkä jo tänään mukaan matkalaukkuun.

Kiitos, ihmeelliset ovat bloggaajan tiet.

Musta sunnuntai

Tukholmassa oli ihanaa. Yhtään kuvaa ei tullut otettua.

Kun tulimme kotiin, se jysähti. Joku, jota olin jo odottanut tulevaksi, hieman jo ihmetellyt, että eikö mikään tunnu missään.
IKJ:n lähtö lähenee päivä päivältä ja tuo lemmenloman kotiinpaluu konkretisoi sen aika karulla kädellä. Ne muuttotavarat, jotka ovat vallanneet kotini, kotimme. Ihania kivoja tavaroita, erityisen laadukkaita keittiöjuttuja, kauniita 50-luvun huonekaluja, pompöösi vuosisadan alun VALTAVA kaappi.... kaikki ne hyökkäsivät kimppuuni ja karjuivat aivoihini: tavarat jäävät, mutta mies lähtee.

Murenin.

Jostain syvältä sisältä lähti liikkeelle pelko, tuska, suru, kiukku, viha, katkeruus, yksinäisyys, synkkyys, uho, uhma, raivo. Onko vielä lisää negatiivisia tunteita? Itku tuli ulos, eikä loppunut. Tärisin räkä valuen milloin missäkin huoneessa, ulvoin ääneen ja ääneti, yritin pakata tulevaa Lontoota varten jotain  riepuja matkalaukkuun. Katselin, kun IKJ vaivihkaa roudasi pahvilaatikoitaan milloin kellariin, milloin vintille.

Reaktioni oli ilmeisen yllättävä. Yllättynyt olin itsekin, aika paljon patoutunutta negatiivisuutta oli olemassa. Tunnustan nyt tässä, että osa siitä oli entisenmiehen jäämistöä: nekin lähtöraivot on vielä lopullisesti raivoamatta. IKJ oli hämmentynyt, ei se reppana osannut oikein sanoa eikä tehdä mitään. Yritti kyllä, mutta minä olin kyyneleitä valuva jääkimpale. Draamaqueen.

Noh. Tänään uusi päivä, sävy ei ehkä ihan musta, sellainen tummanharmaa kuitenkin. Onneksi olen lähdössä retkelle Lontooseen, luulen, että kotonaolo olisi nyt aika huono vaihtoehto. Väistelisimme toisiamme.






Aamulla kävin kaupungilla pankkiasioissa, näin elämäni ensimmäisen leipäjonon. Kymmenet ihmiset jonottivat armeliasta ruoka-annosta, välttelivät ohikulkijoiden katseita. Minä kävelin ohi merkkilaukku heiluen, kauniissa ja kalliissa syystakissani. Ja tunsin itseni turhasta valittajaksi.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Luova tauko





Elämämme on ollut aika haipakkaa. IKJ on tyhjentänyt poikamiesboksiaan pahvilaatikoihin ja roudannut niitä minun vintilleni. Meidän vintillemme. Jotenkin haikeaa jo minun mielestäni katsoa, kuinka elämä pakataan pahviin, ja sitten toisaalta ihanaa, että sille pahville on tilaa jossain muualla, oikeassa kodissa.

Illat on kuluneet yhdessä, IKJ, minä, Muhvi ja Boheemikeiju on oikein kokoonnuttu ilta illan jälkeen joko sohvalle tai yhteiseen ruokapöytään. Fiilis on ollut lämmin ja nauravainen, lapset ovat olleet ihania. Kerran puhuttiinkin kahdestaan, että onkohan ne noin hyväntuulisia sen takia, että IKJ on lähdössä pois. Että oikeinko ne sitä oottaa.

No ehkei kuitenkaan. Joku selvyys tähän on nyt tullut, IKJ ei ole virallisesti täällä asunut, mutta käytännössä kuitenkin. Ja nyt tämä kama täällä ei jätä mitään arvailujen varaan: Iso Kiltti Jätti ja sen tavarat on täällä.

Ensi viikko on minullakin lomaviikko. Aika täysi skedu, tänään lähtö lemmenlomaretkelle Tukholmaan kaksin, maanantaina lähtö operetkelle Lontooseen, josta palaan to-pe -yönä lähteäkseni perjantaina koko komppanian kanssa siskon luo Savoon.

Sitten sopiikin mennä töihin maanantaina lepäämään.

Kamera on mukana, toiveissa ihania kuvia Tukholmasta, Lontoosta ja Savosta.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ajatusten aamiainen

Sähköpostiin kilahtaa päivittäin  Positiivareiden ajatusten aamiainen. Joskus sen lukee, joskus ei.
Tänään oli tämmöinen teksti puhumattomuudesta. Lukekaa, ajatelkaa ja puhukaa:


"Kuinka tuttu onkaan tilanne, jossa elämä tuo eteesi asian mistä sinun olisi kuulunut tietää jo ennen kuin katastrofin ainekset ovat ilmassa. Olet kenties ihmetellyt läheisesi outoa luotaantyöntävää käytöstä ja tyhjästä ilmaantunutta ärjähtelyä.

Puhumattomuus luo jännitettä ja tuo sanojen säästelijälle vain unettomia öitä ja paineita. Lisäksi ikävän asian tullessa julki ilmassa voi odottaa suuri riita ja räjähdys.

Puhumisessa on ihmeellistä taikaa. Jo pienet asiat voi heti yhdessä selvittää ja löytää niihin ratkaisuja. Välittämisen säikeet vain lujittuvat ongelmia jakavien välillä. Jos olet alkanut rakentaa muuria ympärillesi ongelmiesi kanssa, niin käy kiireen vilkkaa purkamaan se. Kivi kiveltä, sana sanalta asia helpottuu.

Kokeile rohkeasti ongelman jakamista ja huomaa kuinka rakennatte yhdessä auttajasi kanssa suojaavan muurin ympärillenne – muurin jonka takana tiedätte kaikkeen löytyvän ratkaisun – puhumalla!"

-Ilon pisaroita

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Martti Saarinen = Kaipaus Nousee Siivilleen =



Tänään en kestä ajatusta siitä, että IKJ lähtee. Juuri tänään se tuntuu kohtuuttoman suurelta asialta. Kohtuuttoman kamalalta. Kohtuuttoman yksinäiseltä.
Uijuijui, miten mä tästä selviän.

Ja tästä biisistä olen tykännyt alusta asti, tänä aamuna keittiötä siivotessa se tuli radiosta ja jysähti. Itkuksihan se meni, rätti kädessä ja yöpuku päällä.

"Ei voi tulla takaisin, jos ei ensin lähde", vai mitä se Nalle Puh nyt sitten sanoikaan.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tieto- ja viestintäteknologiaa

Olen parina päivänä ollut tieto- ja viestintäteknologisessa koulutuksessa, joka on suunnattu rehtoreille. Aihetta on käsitelty johtamisen näkökulmasta: niin hallinnollisen johtamisen, kuin pedagogisen johtamisen kautta.

Kotikaupunkini on periaatteessa satsannut opetusteknologiaan. Periaatteessa siksi, että ihan kaikkea ei kuitenkaan ole ajateltu tai toteutettu. Yhteydet on huonot ja epäluotettavat, koulujen varustelutaso on epätasa-arvoinen, myös koulujen sisällä on suurta eriarvoisuutta. Jo olemassa olevien laitteiden tai ohjelmistojen päivitykseen ei ole varaa. Tämä lista on itseasiassa aika lannistava.

Mutta jos ajatellaankin sen kautta mitä on: on mahdollisuus kouluttautua käyttämään uutta teknologiaa, olla valmiina ottamaan haltuun dokumenttikamera+tietokone+tykki -yhdistelmän sitten kun sellainen onnenpotku oman luokkahuoneen kohdalle osuu. On mahdollisuus opetella ja luoda fronter-tiedonvälitysjärjestelmään oppimiseen liittyviä systeemejä. Käyttää sitä tiedotusvälineenä ja materiaalin tallennuspaikkana.

Selkeä havainto on ollut se, että jokainen reksi ja koulu kaipaa tvt:hen opetussuunnitelmaa. Tämä olisi taas sitä tasapuolisuutta: tiedettäisiin mitä 3.-luokkalaiselle pitää opettaa arjen tietoyhteiskunnan vaatimista taidoista. Tällaista ops:ia kuitenkaan tuskin tulee: se velvoittaisi jokaisen perämetsänkin kunnan aloittamaan teknisen varustelushown -ja kun sen kerran aloittaa, niin loppua ei näy.

Oman kouluni johtoryhmän kanssa tein (siis pakotin joryläiset vastaamaan kyselyyni heidän tvt-taidoistaan ja visioistaan) koululleni tvt-vision vuodelle 2015. Se kuuluu näin:

1. On olemassa luokka-asteittain luodut tvt-tavoitteet, joita toteutetaan joka päivä koulun arjessa.
2. Tvt on väline, joka palvelee oppilaan yksilöllistä oppimista.
3. Opettajilla on käytössään yhteiset sähköiset oppimateriaalit, joita on helppo hyödyntää ja jakaa.
4. Pysytään mukana tekniikan kehityksessä ja tähän on oikeasti olemassa rahaa.

Ja toiveiden tynnyriin heittäisin muutaman kainon toiveen: kaikille opeille työkännykät, työläppärit, kouluun langaton verkko, oppilaskäyttöön tabletit.... ja tietenkin ne toimivat ja nopeat yhteydet.


lauantai 8. lokakuuta 2011

Kaikki tunteet käytössä

On ihanaa, kun ihminen onnistuu! Ja kun tämä onnistuja on rakas ja tärkeä, niin riemu on rajaton.
IKJ:llä on neljä ammattia, yksi niistä on jääkiekkovalmentaja. Tämä työ on ollut jäähyllä (hehhe) johtuen toteutumattomista sopimuksista kotimaan kaukaloissa. No nyt sitten pamahti kertarysäyksellä sellainen unelmaduuni, ettei paremmasta väliä: IKJ aloittaa 1.11.11 erään jääkiekkomaajoukkueen maalivahtivalmentajana. Jess!

Ulkomailla.

Hevon kuusessa.

Mitäs tähän sitten sanotaan? Luulin jo, että elämäni elokuvan käsikirjoitustiimi olisi vuorotteluvapaalla tai vastaavalla ja olisivat porukalla päättäneet, että antaa sen pienen naisen nyt vähän levätä ja elää sellainen levollinen setti parin vuoden myllerryksen jälkeen. Ehei..... Heleijaa viedään taas. Teemoina kaukorakkaus, jääkiekkoleskeys ja se helevatan hevon kuusi.

Alkuilon ja hykerryksen jälkeen minä vaivuin synkkyyteen. Niin että piti ihan keskellä yötä itkeä tihrustaa ja surkutella sitä, että taas minut hylätään ja että taas mä joudun pärjäämään. Vaikken yhtään haluaisi. Pari valvottua yötä vain lisäsi tätä tuskaa, jonka tiedän olevan liioiteltua. Mutta riutuva liioittelu on joskus niin ihanaa.

Tavatessani IKJ:n 1v 2kk sitten hän oli elänyt vapaata poikamieselämää jo (liian) kauan. Hänessä oli havaittavissa sellaisia erakoituvan ukon piirteitä; tiedättehän verkkarit ja telkkari -yhdistelmän, yhdistettynä miehiseen murahteluun? Nyt jos hyvin kouluttamani salskea uros vaipuu takaisin takametsissä (?) tähän erakkovaiheeseen, niin minä huudan. Lujaa.

Itsekkäänä ihmisenä surkuttelin oitis myös talonpitovelvollisuuksiani. Että taas ne lumityöt. Tämä surkuttelu ja nyyhkintä tuotti tulokseksi eräänä aamuyönä klo 3.45 sen, että IKJ sanoi palkkaavansa minulle talonmiehen hoitamaan kaiken. Hehe, hän saattaa olla tosissaan. Pikkurouva voi siis rauhoittua.

Sinne on suoria lentoja, sinne kestää 1h20min lentävin siivin (onko takeita ilmassa pysymisestä?). Ja luultavasti pääsen osallistumaan maajoukkueen rientoihin jossain päin Eurooppaa; kiihkeitä hotelliöitä odotellessa.
Onhan se pakko myöntää, että tämä on huikea seikkailu meille keski-ikäisille: luksusta luvassa, ainakin ajoittain. Ja harvat tapaamiset ovat luultavasti aika hohdokkaita, ei pääse arki harmaantamaan tätä suhdetta. -Tai sitten minä katkeroidun ja pippuroidun yksinäisyydessäni niin, etten tunnista itseäni enkä muita...ja tuittuan ja kiukkuan yhteisen ajan alusta loppuun.

Olemme jo katsoneet kalenterista sopivat matkustusajat. Joulun tulen luultavasti viettämään pittoreskissa miljoonakaupungissa, kaupunki parhaimmillaan siihen aikaan vuodesta juu.
Hiihtoloma, pääsiäinen, Helsingin MM-kisat. Ja luojan kiitos 30 päivän kesäloma! Se on enemmän kuin yrittäjä olisi ikinä saanut kerättyä kasaan.

Ei kai voi ihmetellä sitä, että edellinen hylkääminen pulpahtaa mieleen koko ajan. Tässä ei ole kyllä mitään samaa kuin siinä, rakkaus ei ole kadonnut, eikä minun tarvitse pärjätä yksin. Seurassakaan ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä, sillä vaikka olen yksin, niin joku odottaa minua jossakin. Vaikka sitten hevon kuusessa.
Ainakin parisuhteemme saa happea, välimatka ja ikävöinti voi tuoda pelkästään kaikkea hyvää.






Jännittävää on myös jääkiekon hiipiminen elämääni: minun täytyy varmaan opetella perussäännöt. Olen kerran (1) ollut jääkiekko-ottelussa, jossa minua eniten kiehtoi kollektiiviset onomatopoeettiset yhteisvoihkinat pelitilanteesta riippuen: oooooooooeeeeeeeeee! aaaaaaaaaaaaaaaiiiiiiiiiiiiii! Ja isänmaallisuuteni joutuu koetukselle, kun ensi kevään kisoissa Suomi kohtaa IKJ:n joukkueen. Kuinkas sitten suu pannaan ja kenen lippua liehutellaan?

Jos tästä alkutilanteesta jotain pitää oppia, niin se, että kannattaa aina varmistua siitä, että pärjää omillaan ja itsekseen. Ikinä et voi tietää mitä tapahtuu. Huhhuu.
Mutta rakkaus, se ei ole muuttumassa. Se on ehkä vähän muuttamassa :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Höstvisa














Syksy. Lempivuodenaikani. Tänä viikonloppuna ollut ihan huikea syyssää; upeita värejä ja tuoksuja. Monelle ihmiselle syksy kuvaa jonkin päättymistä, minulle se ehkä on uuden alkua; jotain mikä pannaan muhimaan uutta kevättä varten.

Pihassa on taas paljon uusia sipuleita odottamassa kevätaurinkoa.

Ja meidän elämässämme muhii jotain yllättävää, jotain mikä tuli tarjolle ihan yhtäkkiä, jotain mistä ei vielä saa puhua.

Edessä toiveiden täyttymistä, seikkailua, ikävöintiä ja kaipaavaa rakkautta.

Ihanaa  olla näin salaperäinen, kerron lisää sitten kun minulla on siihen lupa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...