keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Asennetta

Viime päivinä olen miettinyt asenteen merkitystä ihmisen elämässä. Asenne. Asenne! Muuta asennetta, ota oikea asenne. Hassu sana, todellakin, ja vielä hassumpi merkitys.

Voiko sitä oikeasti valita itse asenteensa? Sujuuko kaikki paremmin, jos päättää aloittaa suhtautumisensa myönteisen kautta? Onko joskus sallittua tai jopa hyväksi ensin räytyä ja murjottaa, vaikertaa ja valittaa ja sitten huomata, ettei se oikeasti auta mitään.

Kaamossynkkyys on ollut aika läpitunkevan musertavaa viime viikkoina. Miten voi olla niiiiiiin pimeää? Kuinka pimeää on pimeä? Yksinäisinä aamukahvihetkinä minä kuitenkin olen ollut hyväntuulinen, istunut pöydän ääressä pehmeässä aamutakissani, sytyttänyt kynttilän, lukenut lehdet, nauranut aamuradion jutuille ja lähtenyt hyväntuulisena töihin.
Töihin, jossa aika usein kohtaan ihmisen, jolla on väärä asenne... Valitusta, krittiikkiä, marmatusta. Uijuijui. Voiko muille sanoa, että vaihda asennetta; kokeile edes päivä, jolloin suhtaudut kaikkeen kuulemaasi ensin myönteisesti ja vasta sitten löydät kaikesta kaikki huonot puolet. Ei sitä kuulkaa voi, jokaisen täytyy itse lähteä oma-aloitteisesti myönteisen asenteen metsästykseen.

Ehdotin töissä seuraavaa palaveria pidettäväksi kävelykokouksena. Ensimmäiseltä ihmiseltä tuli välittömästi palaute: mistä sä ton oot keksinyt, ei varmaan tehdä mitään tyhmää kävelyä. Saas nähdä, kyllä mä vielä luulen, että joku kävelykokous joskus järjestetään.

Vaikka yksinäisyyden tunne on ollut leimaa antava vallitsevaan elämäntilanteeseeni, niin nyt (ainakin tänään, ainakin tällä hetkellä) huomaan, että osaan jo olla. Ja ihan vahingossa löydän hyviä puolia tästä kaikesta. Niinkuin nyt vaikka se, että 3 viikon ja yhden päivän päästä pääsen Valko-Venäjälle Minskiin IKJ:n isoon syliin. Ihan kylmät väreet menee kun ajattelen sitä. Asennetta!

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...