perjantai 11. marraskuuta 2011

Kun mikään ei oikein tunnu miltään

Onhan tämä aikamoista, tämä yksinäisyys. Se hyökkää kimppuun aina äkkiarvaamatta: nukkumaan mennessä, kaupassa, autossa, töissä, lenkillä. Ja samallalailla se sitten loppuu ja katoaa, ainakin hetkeksi.

Minua ei huvita mikään. Minua ei innosta mikään. En halua oikein mennä minnekään, tai jos menen, teen sen kuin robotti. Hirvittää ajatella kaikkia pikkujoulukauden rientoja; miltä mahtaa tuntua olla mukana menossa, kun oikeasti ei huvita.

IKJ:llä on kaikki hyvin. Odotukset on ylittyneet, mies on innoissaan kuin pikkupoika, osaa kuulemma jo kieltäkin enemmän ja enemmän. Kivahan sitä on kuunnella ja innostuneen kanssa skypessä puhua. Oon ihan varma, ettei hän todellakaan tajua miltä minusta mahtaa täällä tuntua.

Jaa-a. Semmosta sano. Jäitä poltellessa.

2 kommenttia:

miumau kirjoitti...

oi. ja voi. voimia ikävään.

Heleija kirjoitti...

Kiitos. Päivät ei onneksi ole samanlaisia aina ja ikävä ei ole pelkästään kamalaa. Mutta nuo mikään ei tunnu miltään -päivät voisi poistaa kalenterista kokonaan.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...