perjantai 9. joulukuuta 2011

Vuoristoradalla




Sanoinko mä viikko sitten, että olen jo paremmalla tuulella ja piristynyt? Nohnoh, vedetääns vähän takaisin. Eilinen alho oli syvin naismuistiin. Siihen sisältyi rankka duunipäivä, yksinäinen kauppareissu (ne on mun kohdalla selkeesti niitä miinakuoppia) ja Suomen lipun laskeminen yksin pimeässä räntäsateessa. Lippu ei saa osua maahan prkl.

Oli synkkää.

Aamulla pirteämpää, se on se ihmismielen uudistumisihme, onneksi.

Aamun hellyyttävä hetki oli, kun menin herättämään Boheemikeijua. Olin kuullut herätyskellonsa soivan jo aikaisemmin ja menin vain toivottamaan hyvät huomenet. Tyttö nukkui sikeästi tuhisten. Herättelin ja tökkäilin, vedin vähän peittoa pois, peiton alta paljastui farkut jalassa makaava likka. Ihmettelin, että ootko sä nukkunut vaatteet päällä, mitä ihmettä, onhan sulla yöpaidan paita, miksi farkut. Keiju nousi istumaan aivan pöllämystyneenä, katsoi farkkujaan, selvitteli unen rajamailla ajatuksiaan, kunnes tokaisi: oonko mä avannu tän päivän luukun? Kinderkalenterin luukku numero 9 oli tyhjä, joten Boheemikeiju näppäränä päätteli, että "oon mä jo tänään heränny ja vissiin vähän pukenutkin, mutta sitten nukahtanut uudestaan."

Mä haluan joulukalenterin joka päiväksi: siitä voi aina tarkistaa oonko mä tänään jo herännyt. Hih.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...