maanantai 20. helmikuuta 2012

Luovaa työtä

Tää on kolmas ihan järkyttävän luminen talvi peräkkäin.

Aamulla kun avasin verhot, niin hämmästyin kertakaikkiaan. Mistä ihmeestä tota lunta tulee? Kolme tuntia oon kolannut, nyt aukee autotallit, pääsee postinkantaja ja roskakuski, pihaan pääsee (ehkä) autolla, yläpihalle on luotu leveähkö polku. Joudun tinkimään periaatteestani, sori ambulanssi ja pizzakuski, ette pääse yläpihalle ennen kevättä.

Nyt jos menee plussan puolelle, niin sitten ollaan pulassa. Katoilta tulee pari jalkapallokentällistä lunta töminällä alas.



Mutta näkisittepä mun hauikset :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Merkkipäivä

Tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni.

Olin miettinyt blogin perustamista jo pitkään, mutten ollut siihen tohtinut ryhtyä. IKJ sai minut sitten inspiroitumaan ja innostumaan.
Aluksi kirjoitin blogia itselleni ja ylevä ajatukseni oli kirjoittaa myös IKJ:lle. Kuvittelin, että hän oppisi tuntemaan minua ja ajatuksiani syvemmin lukiessaan niitä (myös) blogista. No, tämä meni jotakuinkin pieleen. Väärinymmärryksiä tuli ja meni, ja nykyään todellakin toivon, ettei hän tätä lue :) -Olin muuten jo lähellä lopettaa kirjoittamisen yhden megaluokan pieleenmenemisen takia.
Oppia ikä kaikki ja turha kuvitella että osaisin kirjoittaa niin, että lukijat tietäisivät mitä tarkoitan. Eihän sellaista kirjoittajaa olekaan; tulkinta on lukijan, aina.

Jos haluaisin hirrrrrrveeesti lukijoita, kirjoittaisin muodista ja päivän asuista ja meikeistä. Tiedän ja tunnen muutaman teistä, arvoisat lukijat, mutta täytyy teitä olla enemmänkin kuin ne 6 listalla olevaa. Kommenttiloota ammottaa tyhjyyttään, tiedä sitten mihin suuntaan kirjoittelu muotoutuisi, jos kommentteja tulisi enemmän.
Kommenteittakin haluan kirjoittaa. Tämä on varmaan yksinpuhelun sivistyneempi muoto. Ja hyvä, että olen kirjoittanut, vuoden aikaisten tekstien selailu palautti mieleen monia sellaisia hetkiä, jotka muuten olisivat painuneet (armeliaasti) unholaan, hehe. (Huumori ja sarkasmi on laji, jonka toivon välittyvän tekstistäni. Viljelen sitä täällä paljohkosti.)
Olen aloittanut toisenkin blogin, joka liittyy työhöni ja joka on suunnattu kouluni ihmisille: opettajille, oppilaille ja perheille. Sinne kirjoitan työhön liittyviä asioita ja sen tarkoitus on olla tiedotuskanava ja keskustelunavaaja kouluasioista.

Valokuvien merkitys tässä Heleijaa-blogissa on suuri. Kaikki kuvat ovat omaottamia ja tykkään ihan älyttömästi kuvata ja jakaa niitä täällä. Ja blogipostaus ilman kuvaa on mielestäni kuin karkkipäivä ilman salmiakkia.

Loppuun kuva tämän juhlapäivän aamiaisesta, jonka kauniisti itselleni katoin:

perjantai 17. helmikuuta 2012

Syö, rukoile, rakasta

Opet lähti lomalle, oppilaat lähti lomalle, lapset lähti Lappiin ja mies on Minskissä.

Ja nyt niin sais nauttia yksinolosta. Mutta kun ei nauti.
Kun ei kukaan soita, tekstaa eikä käy. (Enkä mäkään soita, tekstaa enkä käy, vähän sosiaalisesti vaurioitunut siis itsekin.)
Siskokin on samassa kaupungissa tänään, mutta ei oo täällä näkynyt. (Auta armias, jos tekisin joskus saman hänelle.)

Katsoin elokuvan Eat pray love. Hyvä oli. Paitsi ne lopun rakkausjutut oli vähän liikaa, pato murtui. Mutta jos kliinisen kylmästi analysoi, niin harvinaisen hyvä elokuva. Katsoin vielä oikein director´s cut -version. Ja kirjakin odottaa tuossa vieressä lukijaansa. Mulla on suunnitelmana se, että nyt kun olen katsonut elokuvan, niin osaisin myös lukea kirjan. Mulla kun on tämä lukemisvamma ollut jo pari vuotta.

Noh, ei kai tässä muu auta kuin turistaa nenä tyhjäksi ja mennä maate. Huominen päivä sujuukin rattoisasti vaikka mitä tehden. Esimerkiksi aamuzumbatesssa ja kirppistavaroita laputtaessa ja autoon kantaessa. Varasin sunnuntaista alkaen kolme viikkoa kirppispöytää, luulisi tämänkin kotimuseon vähän selkiintyvän siinä ajassa.

Ja voi että mulla on ikävä lapsia. Kiukuttelevaa Muhvia ja oikukasta Boheemikeijua. Mun omia.




Oliskohan sittenkin ollut parempi katsoa vaikka joku Uuno Turhapuro?

torstai 16. helmikuuta 2012

So sweet

Miumau antoi minulle tämmöisen tunnustuksen. Kiitos :)

Ideana on vastata kysymyksiin ja laittaa ne kiertoon. Kas tässä:

1. Lempiväri:
Pitkään se on ollut turkoosi, mutta nyt vahvana suosikkina on tumma pinkki, tai violetti. Vahvoja värejä kuitenkin, mikään hempeän ystävä en ole. Ehkä hento vaaleanpunainen joskus miellyttää, nytkin sitä on kynsissä.

2. Lempieläin:
Kai se on Niilo-kani ja Rasmus-koira. En ole mikään suuren suuri eläinten ystävä...

3. Lempinumero:
Ihan hassu kysymys, eihän numeroihin voi kiintyä. No, sanotaan nyt vaikka 2. Toinen mahdollisuus, plan B...

4. Paras alkoholiton juoma:
Sitruunavissy

5. Facebook vai twitter:
Facebook. Twitter on ladattuna iPhoneen ja odottaa käyttöönottoa. Facen kautta olen saanut yhteyden vanhoihin kavereihin ja tavannut uusia. Olen jopa ollut kaksi kertaa treffeillä facessa tapaamani uppo-oudon ihmisen kanssa.

6. Intohimosi:
Innostuminen. Inspiroituminen. Innostaminen. Rakastaminen. Suuteleminen. Nauraminen. Esiintyminen. Hurmaaminen. Vaatteilla koreilu.

7. Lahjojen antaminen vai saaminen:
Molemmat. Ihana saada ja ihana antaa. Olen aika kekseliäs lahjojen suhteen, minulta usein jopa kysytään ideoita ja neuvoja. Sekin on kivaa.

8. Mieleisin kuvio tai muoto:
Ympyrä. Ympyrä sulkeutuu, saumaton alku ja loppu, alusta aloittaminen. Ympyrän kehän sisällä on turvallista.

9. Paras päivä viikossa:
Perjantai, ehdottomasti.

10. Lempikukka:
Kyllä se ruusu on. Kaikki kukat on ihania, mutta ruusussa on sitä jotain.

Haasteen laitan eteenpäin juuri Sinulle, joka tätä nyt luet. Mitä vastaat lempiasiauteluihin...?

perjantai 10. helmikuuta 2012

Tätä ihan tavallista

Isäni, isoisäni ja isoisoisäni rakentamassa tätä kotitaloani vuonna 1948


Ostin tänään puolikkaan talon. Ja puoli + puoli on yksi kokonainen. Kiemurat tähän lopputulokseen on niin hard corea, ettei niitä täällä blogisivuilla revitellä. Ainakaan vielä.

No, rahalla saa ja hevosella pääsee. Klipklop.

Jotta jouhevasti pääsisin laskeutumaan emansipaation pilven reunalta takaisin arkeen, niin osallistun
Kokovartalofiiliksen arkiruokahaasteeseen. Eli millaista murua rinnan alle nopeasti ja herkullisella (?) lopputuloksella. Kas tässä:

Kinkkuaurajuustopast(k)a

(anteeksi halventava vaihtoehtonimimuoto, loukkaa erityisesti Boheemikeijua ja Muhvia, joiden lempiruoka tämä on)

1 pss kinkkusuikaleita (älä sorru pizzasuikaleisiin, ne on tehtaan lattialta lakaistu halventava vaihtoehto)
2 dl (ruoka)kermaa, tai 4 dl, jos haluat löysän kastikkeen
1 kynsi valkosipulia puristettuna
1 rkl yrttisekoitusta kuivattuna
rouhittua mustapippuria
suolaa
ketsuppia

Kierittele kinkkusuikaleet kuumalla pannulla, lisää mukaan valkosipuli ja yrtit. Paista, niin että huumaava tuoksu leijaa.
Kaada joukkoon kerma ja mausteet. Ketsuppi viimeisenä, jotta voit balanssoida ketsupin omalla  sokerilla liian suolaisuuden.
Jätä hautumaan siksi aikaa, kun keität pussillisen fusilli-pastaa.

Tämä jos mikä on lohturuokaa. Itsekin tykkään, enkä vähiten siksi, että tämän kanssa todellakin maistuu täyteläinen punaviini.

Haastan tähän arkihaasteeseen seuraavat blogit:
http://kokkailuakotona.blogspot.com/
http://soulfoodsmoods.blogspot.com/
http://sekamelska.blogspot.com/

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Vaa´alla

Siis peili näyttää että mää oisin laihtunut. Mutta kun ei voi tietää, sillä vaa´an paristo on loppu, ollut jo monen monta viikkoa. Mutta kovasti siltä näyttää siis.
Ja kun ostan uuden pariston, niin lukema on varmaan 200g alle sen mitä oli tammikuun alussa.

Mutta kun edes näyttää :)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Pää paisuu

Mun päässä on nyt aika paljon kaikkea. Yritän tyyntyä ja asettua asioiden yläpuolelle, yritän olla ottamatta työasioita liikaa non-stop -mietintään. Mutta uhhuh, kun on kuulkaa kaikkea.

Talokauppa on sopimuksenlaadintavaiheessa (entinenmies saa hyvät rahat, ai prkl sentään), megalaina odottaa ottajaansa, talonpito pelottaa. Heräsin yhtenä yönä säpsähtäen siihen, että nenääni leijui öljyn tuoksu... piti nousta sydän pamppaillen tarkistamaan, että räjähtääkö pannu. Ei räjähtänyt, missään ei haissut mikään ja kaikki oli hyvin. Unessa voi siis olla mukana myös se haju. -Ajoittain tämä kaikki uuvuttaa.

Töissä alkaa pikku hiljaa tahti kiihtyä ja tulevan lukuvuoden valmistelu vie työpäivistä suuren osan. Kokoukset ja palaverit on iltapäivien ja iltojen ilona. Ja mä niin inhoan tehottomia ja turhia kokouksia, joista lähdetään kotiin täysin tajuttomina siitä että päätettiinkö täällä jotain vai ei.
Huolestuneille huoltajille pitäisi pystyä perustelemaan miksi kouluun ei oteta kaikkia sinne haluavia lapsia. Ku ei mahu, ni ei mahu. Ja reksi ei sitä kuulkaa ite päätä, yllätysyllätys. Ja että naapurikoulu on kuulkaa monellakin mittarilla mitattuna parempi koulu kuin tämä minne te haluatte. Tänäänkin pidin sen päiväisen mainospaasauksen aiheesta "äläuskokaikkeamitäkyllilläkuuletvaankuuntelevaikkatätämitämäasiantuntijanasullesanon".

Mutta mä en valita. Mä elän.



Mielenrauhaa tästä, meille kaikille <3

torstai 2. helmikuuta 2012

Väärin ymmärrettyä

Blogini on telakalla. Sanojani on ymmärretty väärin. Se on aiheuttanut mielipahaa.

En pysty nyt kirjoittamaan, tulee huono olo. Ehkä laitan vain kuvia jonkin aikaa. Ehkä, tai sitten jotain muuta. Aika parantaa haavat, sanotaan. Katsotaan...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...