perjantai 17. helmikuuta 2012

Syö, rukoile, rakasta

Opet lähti lomalle, oppilaat lähti lomalle, lapset lähti Lappiin ja mies on Minskissä.

Ja nyt niin sais nauttia yksinolosta. Mutta kun ei nauti.
Kun ei kukaan soita, tekstaa eikä käy. (Enkä mäkään soita, tekstaa enkä käy, vähän sosiaalisesti vaurioitunut siis itsekin.)
Siskokin on samassa kaupungissa tänään, mutta ei oo täällä näkynyt. (Auta armias, jos tekisin joskus saman hänelle.)

Katsoin elokuvan Eat pray love. Hyvä oli. Paitsi ne lopun rakkausjutut oli vähän liikaa, pato murtui. Mutta jos kliinisen kylmästi analysoi, niin harvinaisen hyvä elokuva. Katsoin vielä oikein director´s cut -version. Ja kirjakin odottaa tuossa vieressä lukijaansa. Mulla on suunnitelmana se, että nyt kun olen katsonut elokuvan, niin osaisin myös lukea kirjan. Mulla kun on tämä lukemisvamma ollut jo pari vuotta.

Noh, ei kai tässä muu auta kuin turistaa nenä tyhjäksi ja mennä maate. Huominen päivä sujuukin rattoisasti vaikka mitä tehden. Esimerkiksi aamuzumbatesssa ja kirppistavaroita laputtaessa ja autoon kantaessa. Varasin sunnuntaista alkaen kolme viikkoa kirppispöytää, luulisi tämänkin kotimuseon vähän selkiintyvän siinä ajassa.

Ja voi että mulla on ikävä lapsia. Kiukuttelevaa Muhvia ja oikukasta Boheemikeijua. Mun omia.




Oliskohan sittenkin ollut parempi katsoa vaikka joku Uuno Turhapuro?

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...