sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kiukku ja Oikku

Oikku

Kiukku
Kuvat on muutaman vuoden takaisia, joten uskallan ne tänne laittaa. Nykyään Boheemikeiju ja Muhvi näyttävät aika erilaisilta, teininuoria kun ovat.

Keksin heille taannoin nuo uudet lempinimet, Kiukku ja Oikku. Ja ai että, kun ne sopivasti kuvaavat kantajiaan.

Kiukku on kiukkuinen melkein aina. Hänellä on selvä insinöörityyppinen skeema siitä miten asioiden pitäisi mennä, ja jos niin ei tapahdu, hän on kiukkuinen. Asia voi olla säätila, ruuan lämpötila, vaatteiden likaisuusaste, läksyjen määrä ja laatu, ajan kuluminen. Siis ihan mikä tahansa. Kuulostaa kamalalta ihmiseltä, ja täytyy tunnustaa, että sitä hän onkin; kohta 16-vuotiaan koko elämäntuskan kirjo täyttää koko meidän talon.

Oikku taasen tekee mitä haluaa, muovaa elämänsä sopivaksi ympäristön vaatimusten mukaan, solahtaa tilanteisiin ja keksii niihin ratkaisun, jotta hänellä on homma hallussa. Kaikki edellä mainitut Kiukun elämän pilaavat ongelmat ovat Oikulle mahdollisuuksia keksiä uusia luovia ratkaisuja. Ja hän keksii, ai että hän keksii. Aniharvoin kuulen Boheemikeijun suusta sanat "mul on tylsää". Ja jos ne kuuluu, niin on tosi kyseessä!

Yllä olevissa kuvissa Kiukku on suuttunut siitä, kun kesäinen uimavesi oli jäätävän kylmää. Ja Oikku kuvassaan on luovuuspuuskassaan päättänyt huovuttaa itselleen hatun, vaikkei aiemmin ikinä ollut huovuttanut. Nyt huovutti.

Näitä mä kasvatan, hoivaan, hellin ja rakastan. Ihan itse ja yksin. Entinenmies ja lasten isä ei osallistu mitenkään arjen asioihin, joka toinen viikonloppu kuitenkin.

Boheemikeijusta voi tulla vaikka mitä. Akateemiset taitonsa hän on vihdoin näyttänyt ja ottanut kynttilän vakan alta, Keiju on taitava kaikissa kouluaineissa. Kädentaitojakin on vaikka kuinka paljon, jälki ei ole maailman siisteintä, mutta hei, rapatessa roiskuu. Näkisin Boheemikeijun teatteriohjaajana, pukusuunnittelijana, opettajana, yrittäjänä... Jotain missä saa itse päättää.

Muhvi saa peruskoulun päättötodistuksen tänä keväänä, toivon ehtiväni kevätjuhlaan katsomaan kuinka pitkä ja komea poika puku päällään pokkaa kiitettävän paperin. Kesällä edessä kevarikortti ja elämän eka kesätyöpaikka. Muhvi tuleva ammatti lienee sellainen, jossa on selvät sävelet ja mahdollisimman vähän tulkinnan mahdollisuuksia. Matemaattisteknistä insinööriainesta.

Ai että mä rakastan niitä. Tulisivat jo kotiin viikonlopustaan.



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mä rakastan sun blogia! On aina ihana yllätys kun ei oo käyny pariin päivään ja sitten on yhtäkkiä monta tekstiä luettavana! T.Pirjo

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...