maanantai 30. huhtikuuta 2012

Juoksu-ura

Olen siis sinnikkäästi toteuttanut juoksuohjelmaani. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että juoksen 10min putkeen, aloituslenkki kun oli 2 minuuttia.
Hyvin on sujunut ja kivaakin se on, ainakin tehokasta. Minä en ole mikään juoksijan prototyyppi, olen ihan liian etupainotteinen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Mutta kummasti ja kepeesti se jalka vielä 42-vuotiaallakin nousee.

Venytellä pitäis. Ja hierojalla käydä. Juokseminen tuntuu jossain sisälihaksissa, mitä ei tiedä olevan olemassakaan. Ja ihmeesti se pomppiminen avaa myös lapaluun välissä olevaa ikijumia, kai ne kuona-aineet lähtee karkuun, kun joka päivä hytkytetään.

Saas nähdä jatkuuko tämä yhtä hyvin, vai tuleeko jotain rasitusvammoja. Vasen polvi vähän jo vihoittelee, mutta järkevän ohjelman mukaiset lepopäivät aina sen rauhoittaa.

Juoksuohjelmani löydät tästä, suosittelen:

Juoksukoulu



torstai 26. huhtikuuta 2012

Ihan helmi



Boheemikeiju oli jakanut facebookissa seinälleni tän biisin. Pyytämättä ja yllättäen ja tietäen ettei itse ole kotona silloin kun tän kuuntelen.

Oijoi, kyyneleet...

Kuuntele ja itke, -ainakin jos olet teinin äiti.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Koruja

Olen ollut tänä vuonna kansalaisopiston Hopeaa ja helmiä -kurssilla. Ihan ihmeellinen aluevaltaus minulta, joka en yleensä ole mikään väkertäjä.

Tai no, jos oikein ajatellaan, niin olen minä ajoittain tehnyt käsitöitä ja aina askarrellut kortteja. Olen maalannut tauluja ja nyt siis tehnyt koruja.

Muinaisketjujen tekeminen oli ihmeellinen prosessi. Ensimmäisellä kurssikerralla meinasin lähteä kesken pois; ei minusta ole tuollaiseen nyhertämiseen, eieiei. Onneksi kuitenkin jäin ja ryhdyin opettelemaan minulle täysin uutta taitoa. Kuinka tehdä suorasta hopealangasta lenkkejä ja niistä lenkeistä koruja. Opin ja onnistuin :)

Muinaisketjujen lisäksi teimme helmikoruja. Niitäkin sain tehtyä ihan kivasti ja nyt minulla on taito ja materiaalia jatkaa tätä nyhertämistä ihan itse.

Parasta korunteossa oli se, että kun siihen keskittyi, niin unohti kaiken muun.

Muinaisketju, kaulaketju itselleni.

Valmiiseen malliin lisäsin alimmat pikkulenkit.

Hopealenkit ja läpinäkyvät lasihelmet. Tähän tein myös ranneketjun.

Solmioneula muinaisketjuna. Tein näitä kaksi, Muhville ja IKJ:lle.

Korviksia Lontoosta ostetuista lasihelmistä.




Lasihelmiä ja hopealenkkejä. Kaulakoru ja rannekoru.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Rempparemmi

Välillä tässä unohtuu, että olen tehnyt ison investoinnin ja pistänyt nimen paperiin, jolla tilataan keittiöremontti.
Kolmen viikon päästä se alkaa, tai itseasiassa kahden viikon päästä alkaa tyhjentäminen. Sain muuttolaatikoita ystäväreksin koululta lainaksi, joten tavarat saadaan siististi olohuoneen nurkkaan odottamaan uutta kotia.

Tänään siivosin ja tyhjensin kuivauskaapin. "Kuivauskaapissamme" oli noin 100 Keiju-rasiaa ja noin 200 kantta niihin. Pari nokkamukia, joita on käytetty viimeksi 10 vuotta sitten. Vauvalle tarkoitettu höyryhengitysvekotin. Kertakäyttötuttipullon pusseja. (Tsiisus..). Tämä kaikki babykama oli ylimmällä hyllyllä, joten on ollut sula mahdottomuus, että minä 157cm olisin tässä 10-15 vuoden aikana ehtinyt sinne kurkkaamaan.

No mitä sinne sitten jäi: jääpalamuotteja 6 erilaista settiä. (Ai niin, uuteen keittiöön tulee jääpalakone, joten voin nääkin heittää menemään. ) Juomapulloja, jotta Muhvi saa sählyreeneissä juoda. Siivilöitä, mitta-astioita ja sisareni Japanista tuoma teemuki, jota sieluni ei antanut heittää roskiin, vaikka tiedän etten sitä enää käytä.

Ja tämä oli vain yksi kaappi... Osa kaapeista on ihan ok-kunnossa, mutta odottamassa on muutama sellainen feng shui -pesäke, että en taida itse uskaltaa ryhtyä niitä perkaamaan.

Odotettavissa suuri henkilökohtainen Puhdistus.




Tuolta se tuli, tonne se meni

Keväinen miniloma ohi, aikaa IKJ:n kanssa, yksikseni ja hyvä livetapaaminen blogiystävän kanssa.

Oli ihana nähdä, oli ihana päästä syliin, oli ihana saada huomiota. Jota viimeistä sain kyllä liian vähän... Jääkiekko nääs tuli väliimme. Oih ja voih, miten voi päiväunet olla niin tärkeät, kun vierellä kiehnää kaunis nainen. (Muistan jostain Sirpa Selänteen haastattelusta lukeneeni, että Teemun pelipäivä on pyhä, silloin ei sovi häiritä. Joojoo, enhän minä nyt paljoa häirinnyt, vähän vaan :))
Noh, minä en ole Sirpa, eikä IKJ ole Teemu, mutta luulen tavoittaneeni häivähdyksen siitä, mitä päivän pyhyys ja keskittymisen tärkeys tarkoittaa. Mutta mistä minä voin tietää: elämäni ekat pelipäivät hei! Mutta vastaisuudessa tähän täytyy varautua, ensi kerralla osaan jo. Ehkä :)

Olimme järkänneet ystävillemme peliretken, bussi lähti kotikaupungistamme kohti Hakametsän hallia. Retki oli oikein onnistunut, lämminhenkinen ja hauska tunnelma ihan koko retkueella ja pelikin oli ihan äärettömän jännittävä. MM-kisoja odotellessa, hyvä siitä tulee. Ja omasta isänmaallisuudesta täytyi todeta, että kannatin molempia ja toivoin myös vastustajan menestystä.

Ja aina välillä nipistän itseäni, jotta muistan ettei tämä kaikki ole unta: että kirjoittelen blogiin kiekkoaiheista tekstiä, että hurraan katsomossa kyyneleet silmissä, että olen saanut uuden elämän ja uuden alun. Elämän, jossa kaikki tunteet on sallittuja ja mikä tahansa on mahdollista.

Nyt mä lähden lenkille. Juoksuohjelmani on päässyt retuperälle viikon kestäneen flunssan ja tämän muuta ohjelmaa sisältäneen viikonlopun vuoksi. Ulkona paistaa aurinko, kevät on ainakin tänään täällä!


torstai 19. huhtikuuta 2012

Odotan

Ensimmäinen postaus suoraan tilanteesta. Istun asemalla, odotan junaa, joka odottaa uutta veturia. Näin me molemmat odotamme, juna sekä minä. Ja minua odottaa Tampereen asemalla veljeni, joka heittää minut hotelliin, jossa minua odottaa IKJ. Olen onnellinen ja jännittynyt. Yksi siirtymädrinkki piti asemabaarissa ottaa: siirtyminen arkistressistä jonnekin ihan muualle. Ai että, huomenna ylityövapaa töistä ja luultavasti pieni punaviinikrapula. Semmosta se, elämäni elokuva, kohtaus Jääkiekko vie Tampereelle.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Maljani on ylitsevuotavainen

Oi kauhistuksen kanahäkki, kun en meinaa jaksaa kaikkia velvollisuuksiani.

Töissä reksi meinaa uupua töidensä alle, eikä meinaa kestää keskeneräisyyttä, joka ei johdu itsestä. Hammasta pitää purra ja malttaa odottaa päätöksiä ylemmältä taholta. Kuntabyrokratiaa, sano.

Kotona yh-äiti räjähtää tympeille, pahantuulisille teineilleen, jotka ei tee mitään. Ei mitään. Minä palvelen heitä kuin 6- ja 4-vuotiaita, täytyy ihan itsellekin muistuttaa, että täyttävät kuusTOISTA ja neljäTOISTA. Eilinen pieni itkuraivari saattaa edesauttaa tilannetta tästä eteenpäin. Hope so.

Kaukorakkaus on taitolaji. Hitsi vieköön, kun niitä taitoja ei opeteta missään. Vai löytyisiköhän googlettamalla joku kaukorakkauden akatemia, 15 opintopistettä. Onneksi pääsen päivittämään kaukorakkautta lähirakkaudeksi ihan jo ylihuomenna. Ylihuomenna, jeeeeeee!

Aamulla ajoin töihin, jouduin keskelle sirkuskulkuetta. Tilanteen hupaisuus ja tilannekomiikka toi hymyn huulille: oman elämäni sirkustirehtööri juu.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Hei sinä lukijani

...joka kommentoit tekstiäni Feeling blue, laitoit minulle meiliosoitteesi, jonka onnistuneesti kadotin. Laitatko sen minulle uudelleen, kiitos...

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Viime yönä tunsin...

...miltä adhd-aivoissa tuntuu.

Miltä tuntuu, kun ärsykkeet vilistävät eritasoisten sähköimpulssien lailla aivojen reunasta toiseen.
Miltä tuntuu, kun mielikuvitus täyttää ajatusten alut absurdeihin, liiotteleviin loppuihin.
Miltä tuntuu, kun mielikuva johtaa toiseen ja kolmanteen, antaen alun vielä villimmälle uudelle ajatukselle.
Miltä tuntuu, kun keskeneräiset ongelmat saapuvat vaatimaan ratkaistuja loppujaan.
Miltä tuntuu, kun kaikki nämä aloitetut ja muka lopetetut ajatukset eivät anna rauhaa, vaan nostavat sykettä ja vireyttä sekunti sekunnilta.
Ja digitaalinumerot loistavat punaisina.

Miltä tuntuu, kun minä en saanut koko yönä unta.

-Sillä IKJ unohti tekstata hyvää yötä.


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Remonttisuunnitelmia

Kävin lankalauantaina katselemassa materiaalia keittiöremonttiin. Etsin käsiini suunnittelemamme tapetin, mutta se oli niin pliisu ja vaatimaton luonnossa, että jouduin siirtymään seuraavaan vaiheeseen, eli etsimään uutta vaihtoehtoa.
Keittiön tapetti välitilaan.
50-luvun malli, liian pliisu tähän tarkoitukseen.

Aion varmaankin laittaa samaa tapettia tuohon sivuseinään. Vielä mietin sitä, että onko se hölmöä, kun seinässä on pystykuvio, mutta välitilassa vaaka? Pohditaan.

Seinän väreihin löytyi vaikka mitä vaihtoehtoja. Päätynen kuitenkin vaaleanharmaahkonruskeaan, värisävyinä viehättävät Harso, Piazza, Laasti tahi Valamo.

Lattia pitää myös päättää. Yksi ilta Muhvin kanssa revittiin muovimattoa irti ja alta löytyi lautalattiaa, mutta täysin raakalautana. Sen hiominen ei ole järkevää, enkä aio sijoittaa rahaa uusiin lattialautoihin. Muovimatto tässä siis on ollut, mutta niiden valikoima oli yhtä ummehtunut kuin ennenkin.
Laminaatti on tuntunut minusta vieraalta materiaalilta, mutta täytyy tunnustaa, että se näyttää niin paljon paremmalta kuin muovimatto. Ja tämä tarjoushinta nyt ei ainakaan päätä huimaa.

Värisävyjä

Hyvä hinta laminaatille.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pinterest

Löysin uuden viihdykkeen, pinterestin. Odotan kutsua, jotta pääsen täysillä tutustumaan tähän viehättävältä vaikuttavaan juttuun.

Jos et tiedä mistä puhun, niin luepa vaikka tämä:
Pinterest?

Tai tämä

Palaan aiheeseen varmasti vielä, kunhan pääsen siihen tutustumaan.

Twitter ei ole minua innostanut, kerran jo meinasin kirjautua, mutta en sitten kuitenkaan. Pinterest vaikuttaa kivalta, kuvaihminen kun olen.

Tulis nyt jo se kutsu... I´m on the waiting list.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Jos teet vuohenjuustosalaattia...




...laitat siihen:

- pieneksi silputtua salaattia
- pieneksi silputtua kurkkua
- pieneksi silputtua tomaattia
- pieneksi silputtua basilikaa
- siivuiksi leikattua mansikkaa
- balsamicosiirappia
- alle 5mm siivuja vuohenjuustoa, jotka paistat täydellisen rapeiksi ja sisältä sulaneiksi
- kylmää  valkoviiniä. Lasiin. Paljon.


Ja namnaminam.

Iltavalolla

Pääsiäinen on sujunut mainiosti. Olen osannut olla, tekemistäkin on ollut. Tänään on ikävä yrittänyt ottaa ylivaltaa, mutta en ole antanut periksi.

Lähdin kameran kanssa iltakävelylle. Ihan kotimaisemista on nämä kuvat, ei uskoisi. Noin 200m säteeltä tästä kotoa on kaikki kuvat. Kameran takaa näkee paremmin.















LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...