keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Planeetta siirtyy

Ystäväni astrologianharrastaja lausui taannoin tästä kesästäni muutaman sanan. Tänään on päivä, jolloin Venus siirtyy. Huh, johan se onkin jumittanut minua fyysispsyykkissosiaalisesti. Kuulemma oikein huomaan tämän helpotuksen, mikä tuosta taivaankappaleen matkan jatkamisesta aiheutuu.

Tervetuloa vaan helpotus.

Kesässämme alkaa vaihe nimeltä Vihdoinkin kahden. Tunnustan, että olen odottanut tätä, varmaankin jopa aivan liikaa. Mutta kun on itsekkyyteen taipuvainen minäminä-henkilö, niin tottakai tämä on ymmärrettävää. Ainakin mun mielestä!

Eilen urakoitiin ihan hulluna tätä taloa kuntoon: minä siivosin vinttiä, heitin kamaa kaatopaikkakuormalle oikein mallikkaasti. En antanut muistojen vallata mieltäni melankolisessa mielessä, en todellakaan, pikemminkin raivasin uutta tilaa aivan innoissani.

IKJ siivosi autotallia, sekin tuli kuntoon ja tavaroille löytyy paikat.

Ja pisteenä I:n päälle kaikki kamat vietiin kaatopaikalle: 350 kiloa romua ja roinaa. Jouduin olemaan napakkana ja tiukkana, jotta kaatopaikkakuski todella lähti reissuun, meinasi mieheltä voimat ja into lopahtaa. Kaatopaikkakeikan aikana minä vielä ajoin nurmikot.

Tänään, kun Pikkunen lähtee kotiin, minä vielä siivoan sisällä ja laskeudun levolliseen lomatilaan.

Ja annan itselleni kesän ensimmäisestä uusperhejaksosta arvosanan 8+. (-Lisään tähän näin pari viikkoa myöhemmin, että ulkoisesti annan arvosanan 8+, sisäisesti meni aika metsään. Viis miikka.)






maanantai 25. kesäkuuta 2012

Leppoisaa

Boheemikeiju ilmoitti inhoavansa IKJ:tä. Minä valvoin seuraavaan aamuun sydän rinnassa kuristuen.

Helppoa tämä elämä.

Olen ennenkin kertonut tästä oudosta taiteellisesta oman tiensä kulkijasta, rakkaasta keijustani, lempinimeltään myös Oikku.
Hän ei liikoja tunteile, ei puhu, jos ei huvita, ei kalastele kenenkään suosiota, mutta ei sitä myöskään juuri kenellekään anna.

Ja minä taas olen vaarassa liukua siihen hyvittelevään, silittelevään, älä-ole-vihainen -tyyppiin, joka ei osaa asettaa rajoja. Minä, ammattikasvattaja ja työkseni muita johtava, uuuuuhhh.

Meidän joukkueessamme liitokset natisee, kuka jaksaa ketä ja kuinka kauan. Noh, onneksi Oikku lähtee tänään viikoksi kotieläintilalle kesähommiin ja kuulemma siitä sitten suoraan isänsä luo NIIN PITKÄKSI AIKAA KUIN VAAN ON MAHDOLLISTA. Väläyttipä tämä ihana neito jo sen kortin, että muuttaa isälleen. Ja arvatkaa miltä se minusta tuntui keskellä yötä...

Mutta muuten oli kiva juhannus.




sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Valmista

Moni asia on tullut valmiiksi viime aikoina. Jopa keittiö. Remontti valmistui ajallaan ja tässä vähän kuvia lopputuloksesta. Olen tyytyväinen, ratkaisut ovat toimivia ja varsinkin saarekkeesta on muodostunut ihana kokoontumispaikka.

Saarekkeen ympärillä on riittänyt kokoontujia: IKJ tuli kesäksi kotiin ja hänen mukanaan Pikkuinen. Muhvi ja Boheemikeiju tietenkin, sekä vaihtuva määrä yökyläkavereita. Vilskettä ja vilinää on riittänyt, ajoittain enemmän kuin tarpeeksi.

Työtkin olen saanut valmiiksi tältä lukukaudelta. Hieno fiilis ja todella ansaittu 6 viikon loma edessä.

Muhvi pääsi lukioon, hän siis sai peruskoulun valmiiksi hienolla päättötodistuksella.

Yhteinen kotimmekin tulee valmiiksi: IKJ on asettunut taloksi kunnolla, ollaan tehty hiki hatussa siivous- ja raivaustyötä  ja suurimmaksi osaksi hyvässä yhteisymmärryksessä.

Yksi iltahetki tuossa mietin, että olen saanut toisen mahdollisuuden perhe-elämään, kun se eka meni sitten pieleen. Aika hienoa, second life.








LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...