maanantai 25. kesäkuuta 2012

Leppoisaa

Boheemikeiju ilmoitti inhoavansa IKJ:tä. Minä valvoin seuraavaan aamuun sydän rinnassa kuristuen.

Helppoa tämä elämä.

Olen ennenkin kertonut tästä oudosta taiteellisesta oman tiensä kulkijasta, rakkaasta keijustani, lempinimeltään myös Oikku.
Hän ei liikoja tunteile, ei puhu, jos ei huvita, ei kalastele kenenkään suosiota, mutta ei sitä myöskään juuri kenellekään anna.

Ja minä taas olen vaarassa liukua siihen hyvittelevään, silittelevään, älä-ole-vihainen -tyyppiin, joka ei osaa asettaa rajoja. Minä, ammattikasvattaja ja työkseni muita johtava, uuuuuhhh.

Meidän joukkueessamme liitokset natisee, kuka jaksaa ketä ja kuinka kauan. Noh, onneksi Oikku lähtee tänään viikoksi kotieläintilalle kesähommiin ja kuulemma siitä sitten suoraan isänsä luo NIIN PITKÄKSI AIKAA KUIN VAAN ON MAHDOLLISTA. Väläyttipä tämä ihana neito jo sen kortin, että muuttaa isälleen. Ja arvatkaa miltä se minusta tuntui keskellä yötä...

Mutta muuten oli kiva juhannus.




1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan aika tyypillinen tilanne ... Kannattaa varmaan tehdä yhdessä miehen kanssa toimintasuunnitelma?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...