tiistai 31. heinäkuuta 2012

Aloittelija

Aloitin eilen työt. Oli vähän tahmeeta ja väsyttävää, pari yötä oli mennyt valvoessa ukkosta. Toissayönä Boheemikeiju hiipi viereeni turvaan, kun pelotti öinen kumu ja salamointi. Hellyyttävää...

Työni yksi parhaita puolia on se, että uuden lukuvuoden saa aloittaa rauhassa, aivan omaan tahtiin. Minullakin on nyt ruhtinaalliset kaksi viikkoa aikaa aloitella. Pidän valmistelu- ja suunnittelutyöstä, teen sitä aika innolla. Odottelen sitten parin viikon päästä opeja saapuvaksi kesälaitumiltaan. Vähän sellainen come to mama -olo.

Tämän viikon olen yksin kotona. Lapset ovat vielä kesäretkillä isänsä luona ja myös minun vanhempieni luona. Mummi ja pappa ovat siellä ihan täpinöissään, kun saavat harvinaiset vieraat oikein kunnolla yökylään.

Yksinolo on rauhoittavaa ja levollista. Välillä käylähtää vatsanpohjassa pieni pelko, että mitä tästä tulee, pystynkö kaikkeen. Mutta luja ja rohkea luottamus omaan itsenäiseen itseen on olemassa. Ja mielikuvitus on kiva kaveri, kaikkea kivaa voi kuvitella tulevan varalle.

Enhän minä tätä osannut odottaa ja kuvittelin elämän menevän aivan toiseen suuntaan. Jostain sitten tuli rohkeus kuunnella omaa itseään ja miettiä mikä on tärkeää ja mitä haluan. Luulen, että omat lapsetkin ovat oppineet valtavasti rehellisyydestä ja rohkeudesta. Toivottavasti.




Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...