sunnuntai 12. elokuuta 2012

Dagen efter dagen efter

Ai että nämä krapulan jälkeiset päivät ovat ihania. Vaikka olo ei vielä olekaan ihan iskussa, niin silti tuntuu auvoisalta: en olekaan sellainen ihmisraunio kuin eilen vielä näytti...

Mennyt viikko on ollut energinen ja reipas. Perjantaille ei ollut suunnitelmissa mitään ohjelmaa, mutta kummasti löysin itseni illallispöydän ääreltä naistenkutsuilta, rakkaan ystäväni kanssa keittiön pöydän äärestä ja iltayöstä vielä kaupungin sykkeestä. Siitä tuloksena ihan kamala tärinälauantai. No, ihminen saa sellaisen krapulan kuin ansaitsee, mä olin ilmeisesti pysäytyskooman tarpeessa.

Ja nyt on niin sunnuntaiolo kuin vain voi olla. Ajatuksissa pihan siivoamista, ehkä pyörälenkki kirpparille, kotiruuan laittoa, pyykkäystä ja valmistautumista huomiseen kokouspäivään.

Yksinäisyys on välillä meinannut nujertaa minut ja ajatus siitä, että olen tavallaan tämän itse aiheuttanut, ei oikeastaan helpota tilannetta yhtään. Kun olin parin päivän työmatkalla, niin huomasin kuinka hirveätä on, ettei kukaan odota, ettei ole ketään, jolle tekstata kuulumisia. Se on kamalaa ja muistan parin vuoden takaa, että kärsin tästä asiasta kovin paljon. Yritän nyt kuitenkin selvitä tuosta tuskasta, onhan minulla ihmisiä ympärilläni, on on on on.

Lasten kouluarki alkaa. Muhvi aloitti jo viime viikolla lukio-opinnot ja Boheemikeiju lähtee tiistaina kouluun.
Muhvin koulunaloitus on mennyt hyvin ja hänellä on selvästi tullut aivan uutta säpinää sosiaaliseen elämään: on iltoja, jolloin täällä kotona olen vain minä ja kani Keijunkin ollessa jossain menoissaan. (Kani prkl, joka on syönyt olohuoneen matosta reunat. Suihkutin sen matonkin samalla hajuvedellä, jolla karkotin oravat syömästä ulkoseinän rappausta.)
Kaikenkaikkiaan on ihanaa olla lasten kanssa, meillä on vahva yhteys ja olemme entistä läheisempiä. Tuntuu, että he ovat kovasti kasvaneet ja aikuistuneet ja ymmärtävät elämästä aikas paljon. Mutta onhan ne mun pieniä. Aina.




Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...