perjantai 31. elokuuta 2012

Kevarin tuomat kaverit

Tapahtui eilen illalla:

Muhvi oli autotallissa korjaamassa kevariaan. Autotallimme on muotoutunut eräänlaiseksi nuorison kokoontumistilaksi, mikä on upea asia, sillä Muhvilla ei kovin paljon kavereita ole täällä pyörinyt.

Kuulin ulkoa ääniä ja naurua, mutta ajattelin että ne tulee naapurista. Kun ei meidän pihalle siis ole mitään joukkoja koskaan kerääntynyt.

Minulla oli sisällä tylsää, päätin lähteä valokuvaamaan syksyistä pihaa ja erityisesti omenia.
Kuljin alapihalle ajatuksissani ja kuulin kyllä puheet ja naurut, mutta olin niin keskittynyt kameraan ja kuvaamiseen etten tajunnut, että ne tulee meidän pensasaidan takaa. Hiivin ja kumartelin omenoiden perässä, kunnes pensaikon välistä katse osui nuorisojoukkoon, joka oli MEIDÄN pihalla.

Tajusin, että näytän lähinnä idiootilta: äiti vakoilemassa lapsensa puuhia kamera kädessä. Mietin miten perääntyisin niin, ettei mua huomata sieltä pensaiden keskeltä.. Myöhäistä. Muhvi näki minut ja katseensa kertoi kyllä kaiken. -Mitä ihmettä sä siellä hiivit, voitko poistua vähän vikkelään. Yritin näyttää kameraa ja omenia, mutta luultavasti se oli vain säälittävä selitys.

Poistuin vähin äänin paikalta, ei mua ehkä huomattu, enkä ehkä ole leimattu vielä idioottimutsiksi.

Mulla ei oo omaa elämää, kun pitää lasta vakoilla. Vaikken vakoillutkaan.

1 kommentti:

Roz kirjoitti...

Hahaa, tuo oli kyllä aika paha. Onneksi olkoon, loppuelämän leima hupsusta mutsista on otsassa =).
Ja jälkikasvu selittelee muina miehinä kavereilleen: "ei tuo mun mutsi ollut, mikä lie hiippari, koskaan nähnytkään..."

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...