perjantai 21. syyskuuta 2012

Lähellä huippua

Muistattehan ne vitsit, joissa kysellään "Mikä on pienuuden huippu?" -Herne kyykyssä". -Okei, vähän huono esimerkki.

Mutta mikä on yksinäisyyden huippu, tai ainakin lähellä sitä?

Se, kun erittäin haastavan työ- ja yh-äiti -elämän jälkeen syntymäpäivänsä aattona on hyvästellyt lapsensa viikonlopuksi ja istuu kotona vähän nieleskelemässä sitä, että ei tätä oikeesti kukaan tajua... Tajua tätä kuinka monesta asiasta ja miljoonasta jutusta olen vastuussa.
Ja kuinka väsyneitä ihmisiä töissä kohtaan, ja kuinka monelle olen se likaviemäri. Uuuuuuuuh, evvk. Onneksi olen edelleen kohtuullisen hyvä näyttelijä. Kyllä minä kuulkaas virkani puolesta jaksan kuunnella ja järjestää.
Ja kuinka raskas onkaan ollut lukiolaisen ensimmäinen koeviikko, myös äidille. Pidetääs kuulkaa kaikki peukkuja, että Muhvi pääsee enkun kokeesta läpi. Sen verran paljon sitä on kotona opiskeltu.

Ostin itselleni synttärilahjan, annan sen aamulla itselleni. Tunnustan, että yksin huomenna herääminen on aika karua. Paitsi että, onhan mulla aikaa järjestää tänne joku seuralainen. (Juu ei.)

Mutta ehkä mä jaksan just ja just puhaltaa ne neljäkymmentäkolme kynttilää. Ehkä.





Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...