maanantai 22. lokakuuta 2012

Nonni

Ai prkl, kyllä ottaa päähän.

Siis miten tässä yhtäkkiä kävikin niin, että päivittäisten kymmenien tekstiviestien sijaan ei tule enää, no, ei yhtään. Yhtään. Siis missä ovat ne kaikki hyvänhuomenen ja hyvänyön, hyväanaamupäivän ja hyväniltapäivän viestit? Missä kaikki mitäkuuluukaipaansua? Missä siis kaikki yhtään mitkään viestit ja puhelut ja tapaamiset?
Haloo, mitä tapahtui?

Eikä edes yhtä pientä puhelua, jossa selittäisi asiaa parhain päin.

Just.

Ihminen ehtii mitä haluaa.

Päätellääs nyt ihan porukalla mitä tässä seuraavaksi tapahtuu.

-Mä lähden lenkille. Pyh ja pah.



2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Äh. Ja pah, täältäkin.

Ja halaus.

Eiköhän aika näytä. Ne asiat kestävät mitkä ovat sen arvoisia. Ne mitkä eivät kestä - joutavatkin mennä. Ei ehkä paljoa lohduta, mutta niin se kai vain on.

Heleija kirjoitti...

Kiitos halauksesta <3 Pääasiallinen tunne on ihmetys ja epäusko ja aina välillä läikähtää ihan kunnon paha mieli. Semmosta se, sano. Mutta jännää, kun ei yhtään taas tiedä mitä tapahtuu.... siis jos sellaisesta tykkää. En oo ihan varma tykkäänkö.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...