keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Takkatulilla

En ole vielä jaksanut ratkaista edellisen postauksen kuvatilaongelmaa. Ehkä joskus sitten.

Muhvi ja Boheemikeiju ovat jo tietoisia, että Silmänilo on olemassa. Eivät ole vielä nähneet virallisesti, paitsi itseasiassa Muhvi on, sattumalta. Olimme toissailtana Silmänilon kanssa tulossa autopesusta pussailemasta. (Tarvitsin hänet henkiseksi tueksi, kun en yksin siihen helvetinkoneeseen uskalla mennä. Ja joo oli kivaa ja autokin tuli puhtaaksi.) Tulimme takaisin pihaan ja just sattumalta Muhvi oli kevarillaan siitä lähdössä. Moikkaus ja pari sanaa ja kädestä päivää. Ei siinä sitten muuta.

Eilen illalla yhdeksän aikaan meidän piti lähteä iltakävelylle, taas ihan salaa. Ulkona oli kylmä ja minua jo väsytti, mutta en millään olisi halunnut ettei oltaisi nähty. Sovittiin jo, että tulen pihalle. Sitten totesin, että ei prkl, minä en lähde pakkaseen teiniä leikkimään. Onhan täällä takkahuone, jonne voi tulla alaovesta.. Ja niinpä meidän iltatreffit olikin suloisesti takkatulen ääressä alakerrassa. Kerroin Muhville ja Keijulle kyllä kuka tulee käymään ja että saa tulla moikkaamaan, mutta ei tarvitse. Eivät tulleet.

Kello siinä kävi jo yli kymmentä, kun vieras lähti ja minä palasin takaisin toiseen todellisuuteen, eli yläkertaan. Ja voi kun niillä oli asiaa: molemmat kiehnäs ja pälätti. Ihan kuin olisin ollut viikon Kiinassa, vaikka olin vain tunnin alakerrassa.

On tää kans.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...