keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Olen laihtunut kilon

Oikeasti olen kuntoillut tänä talvena oikein mallikkaasti. Heiaheia näyttää kurinalaista 4 kertaa viikossa treenipäiväkirjaa. Valikoima pitää sisällään zumbaa, kuntosalia, lenkkeilyä, lumitöitä. Seksiä en sentään urheiluksi kirjaa, mutta tällä menolla kalorikulutus silläkin saralla varmaan tekee tehtävänsä :)

Nyt uunissa muhii miehekäs uunimakkara valkosipuliperunapedillä. Muhvin toiveesta - ja kyllä me muutkin sitä syödään halulla. Lisäksi terveellinen salaatti ja mulle lasi tai kaksi punaviiniä. Kun nyt vaan tänään on sellainen olo, että sitä tarvii.

Töissä oli monta turhauttavaa hetkeä, melkein liian monta. Karkasin töistä, kun ei ollut loppupäivästä mitään tekemistä. Menin kuntosalille ja siitä suoraan kynsien laittoon. Kotiin palasin myrskyn kourissa ja tekemättömät lumityöt ahistaa jo nyt.
Saas kattoo saanko itteni ulos kolan kanssa tänään, vahva veikkaus että en saa.

Ensi viikolla odottaa yksi pitämätön kesälomapäivä ja lentokoneen siivet vievät meidät kaksi kaunista Lappiin. Ihan hullu retki, liian kallis ja muutenkin liian kaikkea, mutta ehkä pako arjesta ja sen vaatimuksista tekee ihan terää.

Kaikista velvollisuuksista ja vaatimuksista huolimatta -tai juuri siksi-  mulla on ihanan kauniit kynnet. Oi ihana turhamaisuus <3

tiistai 29. tammikuuta 2013

Terävä kynä

Tämän blogin lisäksi pidän päiväkirjaa. Tai oikeastaan pientä muistikirjaa, johon matkan varrella kirjoitan lyhyitä, teräviä huomioita. Joita lukiessani mieleeni tulvahtaa kulloinenkin tunnetila täysin kirkkaana. Jälkiviisaana sitä tajuaa, että tajusi oikeasti asioita ennenkuin niitä tajusi oikeasti.

Ai että mä yritin viime talvena ja keväänä olla positiivinen, vaikka kaikki taisi mennä pieleen jo helmikuusta asti.

No nyt viimeisimpiä merkintöjä on ollut että "koko tammikuu on ollut tosi seesteinen". Niin se on kyllä ollutkin, jäin oikein miettimään, että mistä johtuu.

Varmaankin siitä, että kaikki asiat on olleet jotenkin balanssissa: kriittinen kolmio koti-työ-oma elämä on ollut tasapainossa. Töissä juna kulkee, kotona lasten kanssa on sujunut hyvin, ja omassa elämässä on ollut hellyyttä ja huomiota ja huolenpitoa erinomaisella tavalla. Muutamaan vuoteen (olisko 5-6 vuotta) ei ole ollut näin rauhaisaa ja levollista oloa. Herraisä! Sehän on aika pitkä aika. Tästä täytyy pitää kiinni ja hoitaa asiat niin, ettei tasapaino järky, ainakaan pahasti.

Arki tuo haasteita ja erottaa vähän liikaa mua ja Silmäniloa. Viikonloput kun on menneet tiiviissä kuhertelussa. Muhvi on mustis, ei meinaa antaa äitinsä olla ihminen. Täytyisi kai suunnitella tulevaa viisaasti. Voi kun mulla olisi kristallipallo, josta voisi katsoa oikeita ratkaisuja valittavaksi. Olisko kellään lainata?














lauantai 19. tammikuuta 2013

Hyvähetkinen päivä

Tässä päivässä on ollut ihania hetkiä, eikä kello ole vasta kuin viisi.

Aamuyöllä tilattiin Silmänilon kanssa punaviinipäissämme viikonloppulennot Leville. Kolmen viikon päästä pääsen kokemaan Lapin talvilumon.

Miinus 31 astetta pakkasta aamulla, mutta untuvapeittojen alla ei ollut kylmä. En ollut yksin.

Sen tatuointi on seksikäs.

Heräämisestä nousemiseen kului kolme ja puoli ihanaa tuntia.

Aamiaisella lounasaikaan neljä henkeä hyvällä fiiliksellä.

Aurinko kutitteli sängyllä makaajien silmiä, mies soitti kitaraa ja mä täytyin onnellisuudesta siinä hetkessä.

Boheemikeijun kanssa shoppailtiin upeita löytöjä, katottiin elokuvaa ja naurettiin katketaksemme toistemme jutuille. Hän oli hyvällä tuulella, ekaa kertaa moneen vuoteen. Pari kuolematonta lausettakin tuli maailmaan: "Kallis lapsi." "Eikä tarvii näyttää iguaanilta, kun lähtee."

Kohta tehdään tortillaa pöytään.

Saan taas yökylävieraan. (Nyt täytyy vähän varoa, ei oo varaa varata enempää matkoja.)

Ja jos huomiseltakin hieman varastaa, niin siellä on odottamassa huilukeikka. Pitkästä aikaa on kiva soittaa sitäkin.



tiistai 15. tammikuuta 2013

Maailman laidalla

Mitä pidemmän tauon bloggaamisessa pitää, sitä vaikeampaa tähän on ryhtyä. Mitä tänne kirjoittaa ja ketä se sitä paitsi kiinnostaa...

No omien ajatusten jäsentelyyn tämä on alunperin tarkoitettukin, eiköhän siis ryhdytä hommiin.

Silmänilon kanssa on lähennytty. Tauko tarkoittikin mieskielellä vain pientä taukoa. HAH, olen ripittänyt tästä onnettomasta verbaliikasta useaankin otteeseen tuota miestä. Ja syystä. Tauolla oli hyviäkin puolia, happi ja ajoittainen välimatka tekee hyvää. Ja ehkä hommassa on nyt ilmaisunvapautta enemmän. Mutta siis joo ollaan tekemisissä, nähty, oltu. Vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin. (Ja kyllä sen mersun siitä pihalta saattaa öinen ohikulkija joskus bongata.)
Ihan hyvä näin, en mieti liikaa, oon vaan. Eikä mitään ole lyöty lukkoon mihinkään suuntaan. (Tosin en luota enää mihinkään sitäkään vähää mitä ennen.)
Onhan tässä sekin selittävä tekijä, että kun hän tulee metrin päähän minusta, niin päästäni katoaa kaikki järkiselitykset. Sanoinkuvaamattoman suloinen tapaus.

Työelämässä huomasin varsin usein ajattelevani, että onkos tää duuni nyt vähän tylsää. Mitä pitäis keksiä. No, mun puolesta taisi eräs suurlähettiläs (?!?) keksiä sisältöä: minuun otti yhteyttä henkilökohtaisesti Suomen suurlähettiläs eräästä Euroopan maasta. Oli kuulemma tehnyt taustatyötä ja halusi, että juuri minä ja minun kouluni ryhtyy suunnittelemaan pedagogista yhteistyötä ko. maahan. Joo, en kerro mikä maa ja kenen suurlähettilään kanssa oon sinunkaupat ja viestittelyt aloittanut, mutta aivan absurdi tilanne! Naurattaa ja samalla oon ihan liekeissä, lisää tätä mulle heti kiitos. Matkalaukkujen pakkaamisessa oon tunnetusti oikein tehokas!
Tähän palannen myöhemmin, mutta on kuulkaa aika hykerryttävää.

Muhvin lukiostressi on taas aika kova. Eilen illalla yritin saada häntä relaamaan. Silittelin sängyllä selkää ja katselin, kuika poika pidättelee kyyneleitä. Hommaa ja painetta on aivan liikaa. Ja sitten huomasin, että sillä kasvaa viikset. Uijuijui, voi isoa pientä.

Tämmöstä tänään. Aika hyvää siis.

.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Mitä meillä syödään viikonloppuna

Taluttelin ostoskärryjä pitkin Prisman käytäviä ja yritin vimmaisesti keksiä mitä meillä syödään tänä viikonloppuna ja mielellään vielä maanantainakin.

Jos jollekulle on tästä iloa, niin olkaa hyvä ja menkää taluttamaan kärryjä tekin ja täyttäkää ne näiden ruokien aineilla:

Perjantai:
Smetanainen stroganoff naudanlihasuikaleista, lisukkeena riisiä. Mukana myös suolakurkku. Tavoitteena maukas ja pippurinen lihapata.

Lauantai:
Uunikirjolohi ja sitruunalla ja timjamilla maustetut lohkoperunat. Kermaviilikastike.
Iltapalaksi pitaleipää ja kebablihalastuja ja muuta höystettä. Ehkä eilistä stroganoffiakin voi laittaa pitaleivän väliin.

Sunnuntai:
Broilerkiusaus juustokuorrutuksella. Mausteena rakuunaa ja potkaisu chiliä.
Tätä soisin jäävän maanantaiksikin. Ja jääkin.

Boheemikeiju syö nykyään tosi vähän. Se on laiha kuin tikku, mun pitää vähän ryhtyä vahtimaan sen syömisiä. Oikeeta voita, kermaa ja muuta tuhtia, mutta ravitsevaa. Toisaalta, ihana ettei ne kumpikaan oo plösöjä ja lihavia. Hoikkia (laihoja) nuoria ihmisiä.

Nyt mä otan jo perjantailasillisen, ettei alakulo hiivi. Ryhdyn riisumaan kuusta, mikä on harmi, koska se on tänä vuonna ollut tosi nätti.
Keiju on ratsastamassa ja Muhvi laskettelemassa. Hyvää ja levollista viikonloppua.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...