tiistai 21. toukokuuta 2013

Älkää ikinä päästäkö mua vanhainkotiin

...ainakaan keikalle.

Oltiin lapsikuoron kanssa kiertueella, käytiin kolmessa vanhainkodissa laulamassa. Laulu laululta tunsin kuinka yksinäisyyden peikko alkoi kiertää mun mieltä.
Kenen kanssa mä vanhenen? Peilikuvaniko kanssa vain? Kuka ottaa mua ryppyisestä kädestä, kun kirkassilmäiset lapset laulavat vanhainkodissani kauniita lauluja?

Yritin vaientaa tämän tuskapeikon, mutta aivan turhaan. Itku ja yksinäisyys tuli suurena möykkynä ulos, ihan kuin olisin sen konkreettisesti oksentanut. (Onneksi vasta kotona, en sentään keikalla itkenyt. Paljoa.) Eikä sitä itkua pidätelty, yritin mä hillitä vähän, mutta sieltä sitä vaan tuli.

Ja lapsilla kokeita ja stressiä ja ahdistusta, enkä mä jaksanut tänään auttaa. Sanoin vaan, ettei tää johdu teistä ja että mä meen nyt nukkumaan. Tein mä sentään pannarin.

Huomenna on paremmin.

Että hyvää yötä teillekin. Halatkaa ja pussatkaa sitä, jonka vieressä saatte nukkua. Yyääähhhhh.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...