lauantai 18. toukokuuta 2013

Im wunderschönen Monat Mai

Sitä aina näin toukokuussa miettii, että miksi tällainen kuukausi on keksitty? Tää on niin tajuttoman työläs ja haastava, ettei oo tosikaan. Miljoona asiaa ja juttua hoidettavana, juhlia juhlittavana, krapuloita kärsittävänä. Ja töissä yks jos toinenkin kiukkuaa ja tiuskii ja on niin oman arvonsa tuntevaa draamaqueenia ettei oo tosikaan.

Että siksi on täällä blogissa ollut vähän hiljaisempaa.

Siivosin äsken eteisen, heitin vanhat haisevat matot roskiin, kävin ostamassa uudet, siivosin kenkätelineen ja vein talvitakit vinttiin. Ostin uudet sohvatyynyt ja parvekkeelle amppelin, jota en sitten saanutkaan kiinnitettyä, kun se pirun kettinki roikkuu ihan liian ylhäällä mulle. Täytyy oottaa, että Muhvi tulee huomenna kotiin.

Olen myös elämäni ensimmäistä kertaa katsastuttanut auton. Olen emansipaation huipulla, wau. Olen myös saanut viimeisen ikälisäni, olen siis palkkakehitykseni huipulla. Wau. Onnea vaan verottajalle, sinne suuri osa korotuksesta siirtyy.

Ja sitten tässä kaiken puuhailun ja hääräilyn lomassa tiedän olevani tienristeyksessä. Mulla on sellainen hieman tyytymätön olo, positiivisella tavalla. Tavalla, joka enteilee jotain muutosta. Energia kuplii sisälläni, vielä ihan vain poreina, mutta saattaapi olla että kohta purskahtaa.

Minut on löydetty. Facebookin ihmemaailmassa voi tapahtua sellaistakin, että tuntematon mies laittaa viestiä naiselle, johon viestiin tämä nainen yksinäisyyspuuskassaan monen viikon kuluttua vastaa. Josta alkaa kaunis kirjeenvaihto. Englanniksi. Tähän liittyy niin paljon kaikkea ihmeellistä ja uskomatonta, jota ei voi todeksi uskoa. Enkä uskokaan ennenkuin näen. Ja varmaan kohtapuoliin näen. Oijoi.

Ai niin, Silmänilon viimeisessä tekstarissa pari viikkoa sitten, hän ilmoitti tuntevansa minua kohtaan vihaa. Että piste sille.



Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...