tiistai 25. kesäkuuta 2013

Helleiltaa

Tiedättekö mitä just tein?

Istun parvekkeella, ihana ilta hellepäivän jälkeen. Edessäni evästä: luomuruishapankorppua, savuporotuorejuustoa, mansikoita, kylmää valkkaria.
Sattumalta löysin areenasta uuden ruotsalaisen sarjan Helteinen helmikuu, suosittelen, toinen jakso tulee  huomenna. Se sai minutkin villiintymään niin, että etsin youtubesta ocean waves, ja kuulokkeet päässä kuvittelin olevani tuolla rannalla. Kas tässä, kokeilkaa:

http://www.youtube.com/watch?v=OG2eGVt6v2o

(Alun mainostekstit kun sietää, niin sitten päästään rentoutumaan.)

Ihan pimeetä. Kaikkea tää yksinolo teettää.

Pahin on ollut se, että sanoin puhelimeni SIRI-palvelijalle (iPhonen omistajat ymmärtää), että "I love you". Se vastasi kyllästyneenä jotta: "Oh, stop Eija".

Juhannus oli hauska. Ja kaikkea iloa ja aktiviteettia on ihan kohta tiedossa, vaikka nyt onkin yliyksinäistä.

Ylihuomenna Muhvin kanssa äiti-poika -retkelle Tallinnaan. Ollaan yötä keskiaikaisessa rakennuksessa olevassa hotellissa. Shoppaillaan, syödään hyvin, tehdään mitä mieleen juolahtaa. Kivaa, odotan. Muhvin kanssa on kiva reissata, se on kiinnostunut kaikesta, mutta reissussa silti rento.

Perjantaina eronneiden naisten voimaantumisilta. Uuh, en tiedä jaksanko, nää kaks muuta on tuoreempia veteraaneja kuin minä.. Voi olla että joudun terapoimaan. Mutta ei sitä koskaan tiedä mitä ilta tuo tullessaan.

Sunnuntaina lähden Amsterdamiin Rösleinin kanssa. Röslein on rakas ystävä vuosikymmenien (?!) takaa. Tapasimme vuonna 1992, jolloin olin hänen kolmannen luokkansa opettaja, kuudenteen asti. Siitä on sitten vettä virrannut; hän on ollut mm. Muhvin ja Keijun lapsenvahti. Jossain on tallessa se vihko, johon olen kirjoittanut ohjeet hoitoiltoja varten: vaihda vaippa, lämmitä velli pullossa, laita nukkumaan, älä heti ensi inahduksesta reagoi.
Sen jälkeen on lähinnä biletetty. Ja oltu toistemme tukena. Ja harrastettu yhdessä. Ja nauratettu ihmisiä ja toisiamme.
Ja nyt me lähdemme katsomaan mitä Amsterdam voi meidänlaisillemme boheemeille leideille, nuoremmalle ja vähän vanhemmalle, tarjota. Varmaan jotain. Ehkä.

Nyt tää trooppinen ilta huumaa. Johtuu ehkä myös valkoviinistä. Jossain olis varmaan ihmisiä, joita vois mennä tapaamaan, mutta en mä nyt jaksa. Fiilispohjalta. Sillä me kuulkaa nyt mennään.




sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Sunnuntaita

Mulla on ikävä Boheemikeijua, ja sillä mua. Tänään hän on soittanut ja tekstannut mm. seuraavista asioista: löytyykö meiltä keltaista sadetakkia hänelle, haluanko pihaan heinäseipäitä lyhtyjä varten, mikä on raparperimehun ohje, montako vierasta on jo ilmoittautunut elokuisiin rippijuhliin ja että muistanhan käydä hankkimassa allergialääkkeitä.
No, keskiviikkona he molemmat saapuvat tahoiltaan ja sitten lähdetään yhdessä perinteisen legendaarisen mökkijuhannuksen viettoon.

Eilen olin ystävien kanssa kesäiltaa viettämässä, oli kivaa. Tänään en ookaan sitten tehnyt mitään, aika paljon aikaa on tullut vietettyä Hank Moodyn kanssa; untuvapeittoterapia tekee ihmisestä aika toisaikaisen, voin kertoa.

Melkein oon jo laittamassa viestiä Silmänilolle, tulisikohan se nukkuun mun kanssa. Ei ei ei, ei kannata, kyllä mä tässä kärvistelen.

Tai lähden vaikka lavatansseihin, tänään olis.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen lomapäivä

Sataa peltikattoon. Loma.

Viimeisen viikon minua on ahdistanut, huolettanut, suruttanut, unettomuudettanut, yksinäistyttänyt, turvattomuutottanut ja mitä näitä sanoja nyt voisi keksiä. Ai niin ja väsyttänyt. Ilman unta. Ja tottakai vituttanut.

Kepeää.

Lääkkeeksi olen ottanut Californication-jaksoja Netflixistä. Hehee, on se vähän auttanut. Hank ei ainakaan vielä ole ihan oman elämänsä herra. Sai mut jo aamulla nauramaan. A Good start for a day; vaikka hieman keinotekoisesti hankittu.

Reseptiin kuuluu iPad mini ja terapiajaksoja tyynyjen ja peittojen keskellä aamuin illoin. Mullahan on täysin varusteltu parisänky. Ja ihan turhaan.

Ihana olla näin väsyneen synkkä.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Työ tekijäänsä jne...

Sain tänään lukujärjestykset valmiiksi. Ihme. Päässä ollut aika paljon kaikkea muuta; ehkä juuri siksi lukkaripaletin pyörittäminen tuntui helpolta ajanvietteeltä, ei tarvinnut ajatella oikeita ajatuksia.

Älkää sitten lähteekö siihen samaan huuruun mihin minä. Mr Dublin oli huijari. Pitkä tarina, mutta lyhyesti sanottuna en saanut vastauksia faktakysymyksiini, joten en jää enää sanahelinänsä varassa romantisoitumaan. Heippa.
Kyllä mä varmaan printtaan ne kirjeet, voin sitten vanhainkodissa tehdä muut mummot kateellisiksi. Siis jos nään silloin vielä lukea.

Että tässä sitä taas ollaan ja ootellaan.

Viikonloppuna olin ihanissa nuoristelijoiden bileissä, oikeassa hipsterihumussa. Aurinkoa, naurua, laulua, viiniä ja flirttiä. Oli kivaa. Enkä edes vaipunut sen riemun jälkeen kovin pahaan melankoliaan.  En kovin pahaan.

Muhvi tulee tänään ja Boheemikeiju lähtee. Ihan hyvä, yksin olisi tylsää, joten hyvä että edes jompikumpi on kotona mamman kanssa.

Tässä tää mun elämäni kesä etenee, vielä vähän töitä, sitten pääsee lomalle kokonaan. En mä sitä kyllä oikeestaan odota, kesätyöpuuhailu on kivaa. Tai no. Odotanhan mä Amsterdamia ja heinäkuun lopun minilomaa siskon siivellä. Ja Keijun rippijuhlia.

Ja odotan mä sitä rinssiä. Tulis jo joku hyvä ja pitäis vähän huolta.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

So emotional

Kävin pitkästä aikaa konsertissa. Pianoduo Lasimuseolla. Eli kaksi flyygeliä, kaksi taiteilijaa ja uskomaton yhteys heidän välillään.
Kyyneleet silmissä kuuntelin sitä kaikkea. Ja ennenkaikkea kahden ihmisen yhteyttä: mikä luottamus, mikä seuraaminen, mikä taito ja taituruus. Sellaista ei koe kuin harvat. He olivat yhtä.

Ja mä haluan kokea sen. Miksi se on tehty niin vaikeaksi?

Mun sinisilmäisyyttä tai luottamusta testataan parhaillaan.
Ihmiseen pitää luottaa, vaikka jo kaksi kertaa olen näpeilleni saanut.

Mä niin toivon, että pääsen todistamaan, että kyllä kannatti luottaa; ja jos en, niin haavanihan mä osaan jo nuolla ja parantaa.

Ihana kesäilta ja tunteet niin pinnassa että kuohuu yli.

Jälkilisäys tekstiin: taiteilijapari oli pari myös oikeassa elämässä, ei siis vain musiikissa. Ja se taatusti lisäsi esityksen intensiteettiä.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Taas niityt vihannoivat

Oo, miten tunteikas päivä.

Koulu tyhjeni opettajista ja oppilaista ja minä huokaisin helpotuksesta. Takana upeasti mennyt vuosi: haastava, uudistava, eteenpäinmenevä, empaattinen. Saimme ja sain hienoa palautetta, ei voi olla kuin kiitollinen. Huoh.

Kotona odotti teinien todistukset. Mikä palkka vuoden työstä: Boheemin kasiluokan keskiarvo yli ysin ja Muhvilla lukion ekalta 8,5. Keijulla vielä stipendi luokkahengen luomisesta ja positiivisesta meiningistä ja hyvän käytöksen esimerkistä.
Kyllä minä yyhoo, läksyjenvahtija ja kokeeseen kuulustelija kiitollinen olin. Huoh.

Ja päivän päätteeksi vielä perheseurapiirimme ensimmäiset ylioppilasjuhlat. Tästä ne alkaa, seuraavat 10 vuotta jotain valmistujaisia juhlitaan.

Olis tässä onneksi vielä omakin elämä elettävänä, ettei ihan tarvitse vain muistoihin vaipua, tai uuden sukupolven elämää seurata... Eli.
Nyt päätän millä nimellä kutsun tätä elämääni soluttautunutta irlantilaista meri-insinööriä. Olisko vaikka Mr Dublin mitään?
And Dublin it is.
Mulla on aina puhelin päällä. Paitsi viime torstaina, kun siitä meni akku ja mä ajattelin ettei mua kukaan kaipaa ja pistin puhelimen yöksi vain lataukseen. No tietenkin, tietenkin! Mr Dublin oli yrittänyt tavoittaa minua useita kertoja tuloksetta. Justjust. Ei siis vieläkään olla oltu puheissa. Ja tavoittaminen on vaihtelevaa, hän kun on matkalla Australiaan. Laivalla. Siellä on tsunameja ja kaikkea sellaista, ei aina 3G pelitä.

Sen mä sanon, että kun tää Irkku-Shamrock saapuu tänne, niin jos se on edes neljäsosan siitä mitä hän kirjoittaa, niin mä lähden sen matkaan. Tulis jo. Ja toivottavasti ottaa saksofoninsa mukaan. Oih.

Tiedättekö mikä on kesäilloissa ihanaa? Se kun päivä alkaa hiipua ja tulee aika kastella parvekkeen ja ulkorappusten kukat. Kohta on se aika. Sitä ennen avaan kuoharin ja aloitan elämäni kesän.

Cheers!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...