tiistai 30. heinäkuuta 2013

Slut på övningen

Loma loppuu.

Ihana huipennus oli retki siskon luo Savoon. Meillä oli ratkiriemukasta, päästiin nauttimaan auringosta ja kesästä oikein urakalla.
Ja mikä ihmeellisintä, minä ajoin sinne. Autoilu ei kuulu mun suosikkilajeihin, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Ja hyvinhän tuo sujui.

Huomenna on virallinen viimeinen lomapäivä ja sitten pääsee töihin. Kivaa.
Keiju lähtee rippileirille ja minä sorvin ääreen, Muhvi vielä hengaa.

Automatkalla sanoin lapsille, että niiden kanssa on ihana reissata. Ne on niin fiksuja, rentoja ja tilannetajuisia. Sanoin, että meistä kaikista on tänä kesänä tullut rennompia, rennompia ottamaan tilanteet haltuun, rennompia lähtemään ja tulemaan, rennompia nauramaan. Voi että kun se kantais pitkälle syksyyn!

Ja tässä sohvalla löhötessäni olen miettinyt sitäkin, että aion ottaa ton saman rentouden käyttöön kaikessa, erityisesti tässä parisuhdehaikailussa. (Hehheee, näkis vaaan...)

Käsiini osui unikirja, tutkin sieltä parit erittäin mieleenpainuvat unet. Ja tittidii: unet, joissa esiintyy oravia, käärmeitä ja liskoja kertovat tukahdetuista haluista ja vieteistä.
Ja unet joissa esiintyy vauvoja, voi kertoa mm. rakkaudenkaipuusta ja hoivatuksi tulemisen tarpeesta.

Että otetaas rennosti vaan, myös öisin.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Varattuja

Kerroinko mä jo, että olen törmännyt vain varattuihin, naimisissa oleviin miehiin?

Yksi ihana mies soitti mulle tänään...... -Ja kysyi tulisinko hänen häihinsä laulamaan häävalssin.
Tottakai! Ilo ja kunnia ja ylpeänä biisin opettelen.

Ihan uusi kappale minulle, elokuvasta Kaksipäisen kotkan varjossa. Fiilistelkää.
Laulan tämän jonkun kanssa duettona, en kyllä tiedä vielä kenen.

Jotain jää

Ihanan romanttista. Nyyh.

Chimchimeney

Nuohooja tuli pihaan yllättäen. Olin sen jo viestillä tilannut, mutta mitään aikaa ei ollut sovittu. Samassa kun auto kaarsi yläpihalle, iski ahdistus: katto pitäisi maalauttaa, piippusillat korjauttaa, joku alastulotikas makuuhuoneesta rakennuttaa.

Tää talo alkaa olla mulle liikaa. Siis yksin hoidettavaksi.

Kyllä me tässä asutaan ja piha pidetään kunnossa ja sisälläkin on siistiä, mutta kaikenlainen korjaaminen ja kunnossapito on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti mahdotonta.

Mikä neuvoksi?

1. Muuttaminen ja myyminen. Hirveä homma ja hirveä henkinen tuska lapsille, ainakin Muhville. Ja mihin me nyt kotoamme muutettais.

2. Lisälainan ottaminen. Ööööö, onko olemassa joku lainakatto? Mä luulen, että hipuilen sitä jo nyt.

3. Talonmiehen löytäminen. No tää projekti on ollut jo käynnissä pidemmän aikaa, laihoin tuloksin.

4. Ollaan niinkuin ennenkin, tehdään vain välttämättömimmät korjaukset jollain pullonpalautusrahoilla ja odotetaan perintöjä.


Pitkän pohdinnan jälkeen valitsen kohdan kolme ja varasijalle kohdan neljä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kiva kesä

Katselin puhelimen kuvat läpi. Hyvänen aika miten ihania kuvia, paikkoja, tilanteita, ihmisiä. Naurua, laulua, ihmisiä, iloa. Ihan mahtavaa.

Onhan tämä ollut sellainen ystävyyden kesä. Ja onneksi olen osannut hakeutua ystävien joukkoon. Eilen tein kyllä aloittelijan mokan ja jäin vain kotiin mököttämään. Se on virhe, uskokaa. Olisi vain pitänyt lähteä lavatansseihin tai terassille.

Aamun ensimmäinen ajatus oli, että haluan töihin. Ihanaa. Loma on tehnyt tehtävänsä ja tämä tyttö haluaa arkista toimintaa, nimenomaan järkevää sellaista.

Kesän mutkissa olen törmännyt myös kivoihin miehiin. Niissä kaikissa on vain yksi vika: naimisissa. Huoh. Ei niistä sitten sen enempää iloa ihmiselle.

Boheemikeijun kanssa tehtiin perinteinen kesäretki kaksin. Vähän jännitti miten se alati vihainen teini matkaan suhtautuu ja kuinka mä jaksan sen jurotusta. Mutta ah ja voih, se jätti teinikuoren kotiin ja oli koko reissun se ihana, hauska, nokkela, hassu, höpöttävä, kujeileva, älykäs ihminen mikä se oikeasti on. Mä olin niin onnellinen. (Enkä enää ihmettele miksi se sai stipendin hyvästä käytöksestä ja luokkahengen kohotuksesta; koko kesän oon ollut sitä mieltä että huomionosoitus tuli täysin väärälle henkilölle.)
Kasvatusvinkki: lasten kanssa kannattaa viettää aikaa myös yksi kerrallaan.

Taidan ryhtyä tekemään to do -listaa elokuisia rippijuhlia varten. Paljonko lihapullia tarvitaan 50 vieraalle?

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tulinen kasvisvokki

Intouduin kokkaamaan uuden sadon vihanneksista. Kas tässä:

Laita pannulle tirisemään oliiviöljy, lisää esim yrttisuolaa ja valkosipulia.

Pilko mukaan tuoretta porkkanaa, sipulia (myös varret) ja kukkakaalia, mukaan ehdottomasti myös cashew-pähkinöitä.

Freesaa näitä hieman rapsakoiksi, lisää suolaa, pippuria, sokeria ja Pirkka keskivahvaa chilikastiketta (ei sitä sweet and souria, vaan pienemmässä muovipullossa).

Erinomaisen hyvää, vaikka sellaiseen välinälkään, mikä minulla nyt just on.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Surrurrur

Päivät surisee eteenpäin. Ei, ei ne kyllä surise, ne surraa. Hitaasti, vakaasti, itsestään.

Mä alan tottua tähän. Tähän että puuhastelen yksinäni, lasten kanssa tai ilman. Jos lapset on kotona, ne nukkuu pitkään ja heidän herätessään olen jo käynyt lenkillä, leikannut nurmikon, tehnyt lounaan. Ja sitten ne on tiessään. Ja taas päivä surraa.

Viiniä ei voi joka päivä juoda, se kyllä helpottaisi tätä liian ajan täyttämää tyhjää oloa. Perhekavereilla on omat perhelomamenonsa, lapsilla omat kaverimenonsa.

Kanit kyllä tykkää, kun niille syöttää mustikanvarpuja. Ne on niiden herkkua. Niitä on kiva syöttää.

Ja ajatella, että jossain on se toinen, jonka päivät on samalla lailla pitkiä ja yksinäisiä. Joku, joka miettii että mitäs sitten tekis, kun kaikki on jo tehty.

Voisiko joku neuvoa sille tien tänne?

Taidan lähteä pyöräilemään.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Millainen oli Amsterdam?

No se oli ihana.
Paljon ihmisiä, iloisia rentoja pyöräileviä ihmisiä. Paljon nähtävää, syötävää, juotavaa, ostettavaa.

Olimme perillä kolme kokonaista päivää ja matkapäivät päälle. Ehdimme tehdä vaikka mitä; juuri sen kaiken mitä suunnittelimmekin. Yksi tavoitteeni oli päästä vähän pussailemaan, se sitten ei toteutunut, kaikki muu kylläkin.

Heti ensimmäisenä iltana lähdimme koluamaan lähikulmia ja löysimme italialaisen trattorian, jossa söimme aivan jumalaista simpukkapastaa. Ja flirttailupisteet korkealla, Heidenrösleinin mukaan tarjoilija kääntyi aina minuun päin, häntä ei juurikaan huomioitu.

Viinipullollisen ja aterian jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa sinne sun tänne, joimme muutamia oluita siellä sun täällä ja osasimme suunnata takaisin kotikulmillemme, ihan siihen lähibaariin. Ja siellä flirttailupisteet sata! Suuntasin muina naisina kahden komean miehen pöytään ja siinähän se ilta soljui kahden hauskan paikallisen seurassa. Vaimothan niitä jo kotiin käskivät lukuisin tekstarein, mutta ei ne ihan heti lähteneet :)

Horjuimme ja kaatuilimme (tai minä kaaduin) kotiin ja uinuimme ruususunta seuraavaan aamuun.

Vincent van Gogh sai meidät vieraakseen heti aamupäivästä. Hieno museo, hieno mies. Uh.

Päivä nro 2:n jatko oli varattu shoppailulle. Minunkin pieni budjettini jousti sen verran, että raaskin ostaa itselleni mokkanilkkurit ja lempiväriseni viittamaisen puseron. Tuliaisia Muhville ja Keijulle tietenkin.
Kenkiä siitä kaupungista löytyy, ai että niitä löytyy!
Lounasunelma toteutui, kun löysimme sushipaikan, sellaisen missä on pyörivä linjasto, josta voi valita. Ai että soija ja wasabi teki hyvää hieman krapulaiselle keholle.

Kauneusunet, aina tarpeen. Illallinen kiinalaisessa ja siellä taas korkeat flirttailupisteet, sillä vastapäisen pöydän mies iski silmää. Kaks, kolme kertaa. Varmaan sillä oli roska silmässä.

Toinen ilta vei taas sinne sun tänne, mutta puolen yön aikaan jo könyttiin kotihotelliin.

Kolmas päivä alkoi kanavaristeilyllä. Suosittelen lämpimästi. Lempeää, kaunista, mielenkiintoista, hämmentävää.

Hotellimme oli aivan Vondelparkin vieressä, joten olin jo kotona ajatellut, että menisimme piknikille. Ja niin tehtiin. Eväänä mm. the chocolate cakea.
Turhaa meuhkamista suklaakakusta; ei mitään vaikutusta. Voih, ja niinkuin me odotettiin. Silmäripset tuntuivat ehkä tavanomaista painavammilta, mutta ei muuta.
Piknikin flirttailupisteet miinuksella, sillä viereen oikein kerääntyi rakastuneita pussailu- ja kähmintäpareja. Siitä on kuvakin, minä yksinäinen ja kaiken maailman rakastavaiset ympärillä. Just.

Eteenpäin vain, sano mummo ku talo palo. Iltadrinkkejä siellä sun täällä, mm. Rösleinin himoamat dry martinit varsin viehkeässä cocktaibaarissa.
Ja kotibaarin ultimatumin hyvät ranskalaiset perunat. Niitä ei voi sanoin kuvata, ne täytyy kokea!

Viimeinen päivä piti sisällään timanttimuseon (ihan hirveän huonosti toteutettu museo, kammottava kitsch. Onkohan jotkut museoviranomaiset kännissä antaneet luvan sellaiselle tekeleelle), kirpputorin, kukkatorin, hengailua, ratikka-ajelua, lomailua.
Illalla hotellin suositteleman ravintolan illallinen, kannatti lähteä etsimään sitä. Päästiin ihan oikeiden amsterdamilaisten keskelle. Lab 111 oli ravintolan nimi. Kotiinpaluumatkalla vielä palan painikkeeksi vähän olutta. Ja ihania ihmisiä ympärillä. Ei kuitenkaan flirttailupisteitä.

Lentokentällekin ehdittiin ja löydettiin oikein ajoissa.

Ihana reissu, kiitos Röslein <3 Ensi vuonna uudestaan, matkakohdekin valittu.

Ja kuvasarja Naiset ja viuhka sai alkunsa. (Ai kun naurattaa tämä, kun mietimme mikä esine pääsisi kuvasarjaamme. Esine, joka seuraa matkalta toiselle. "No mä nyt en varsinaisesti ota matkalle mukaan mitään esineitä", sanoi Röslein, kun käskin häntä kaivamaan laukustaan jonkun hyvän jutun. Onneksi löytyi viuhka.)

Pyörryttää tämä kirjoittaminen, huuuuh.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...