maanantai 22. heinäkuuta 2013

Chimchimeney

Nuohooja tuli pihaan yllättäen. Olin sen jo viestillä tilannut, mutta mitään aikaa ei ollut sovittu. Samassa kun auto kaarsi yläpihalle, iski ahdistus: katto pitäisi maalauttaa, piippusillat korjauttaa, joku alastulotikas makuuhuoneesta rakennuttaa.

Tää talo alkaa olla mulle liikaa. Siis yksin hoidettavaksi.

Kyllä me tässä asutaan ja piha pidetään kunnossa ja sisälläkin on siistiä, mutta kaikenlainen korjaaminen ja kunnossapito on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti mahdotonta.

Mikä neuvoksi?

1. Muuttaminen ja myyminen. Hirveä homma ja hirveä henkinen tuska lapsille, ainakin Muhville. Ja mihin me nyt kotoamme muutettais.

2. Lisälainan ottaminen. Ööööö, onko olemassa joku lainakatto? Mä luulen, että hipuilen sitä jo nyt.

3. Talonmiehen löytäminen. No tää projekti on ollut jo käynnissä pidemmän aikaa, laihoin tuloksin.

4. Ollaan niinkuin ennenkin, tehdään vain välttämättömimmät korjaukset jollain pullonpalautusrahoilla ja odotetaan perintöjä.


Pitkän pohdinnan jälkeen valitsen kohdan kolme ja varasijalle kohdan neljä.

2 kommenttia:

Pohdiskelija kirjoitti...

Just noin! Ja täytyy myös muistaa, että noi ammattilaiset on niin julmetun tarkkoja(ja pitääkin olla), mutta kokemus on opettanut, että aika hyvin voi venyttää remppoja, ei ne heti ole pakollisia...jos se perintö sieltä vielä vaikka putkahtaisi ;)

Kolmonen ja nelonen on hyvät!

Heleija kirjoitti...

Kiitos Pohdiskelija.
Näin minäkin tämän järkeilen. Pidetään peukkuja kolmosen toteutumiselle vaikka vielä tällä vuosikymmenellä :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...