perjantai 5. heinäkuuta 2013

Millainen oli Amsterdam?

No se oli ihana.
Paljon ihmisiä, iloisia rentoja pyöräileviä ihmisiä. Paljon nähtävää, syötävää, juotavaa, ostettavaa.

Olimme perillä kolme kokonaista päivää ja matkapäivät päälle. Ehdimme tehdä vaikka mitä; juuri sen kaiken mitä suunnittelimmekin. Yksi tavoitteeni oli päästä vähän pussailemaan, se sitten ei toteutunut, kaikki muu kylläkin.

Heti ensimmäisenä iltana lähdimme koluamaan lähikulmia ja löysimme italialaisen trattorian, jossa söimme aivan jumalaista simpukkapastaa. Ja flirttailupisteet korkealla, Heidenrösleinin mukaan tarjoilija kääntyi aina minuun päin, häntä ei juurikaan huomioitu.

Viinipullollisen ja aterian jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa sinne sun tänne, joimme muutamia oluita siellä sun täällä ja osasimme suunnata takaisin kotikulmillemme, ihan siihen lähibaariin. Ja siellä flirttailupisteet sata! Suuntasin muina naisina kahden komean miehen pöytään ja siinähän se ilta soljui kahden hauskan paikallisen seurassa. Vaimothan niitä jo kotiin käskivät lukuisin tekstarein, mutta ei ne ihan heti lähteneet :)

Horjuimme ja kaatuilimme (tai minä kaaduin) kotiin ja uinuimme ruususunta seuraavaan aamuun.

Vincent van Gogh sai meidät vieraakseen heti aamupäivästä. Hieno museo, hieno mies. Uh.

Päivä nro 2:n jatko oli varattu shoppailulle. Minunkin pieni budjettini jousti sen verran, että raaskin ostaa itselleni mokkanilkkurit ja lempiväriseni viittamaisen puseron. Tuliaisia Muhville ja Keijulle tietenkin.
Kenkiä siitä kaupungista löytyy, ai että niitä löytyy!
Lounasunelma toteutui, kun löysimme sushipaikan, sellaisen missä on pyörivä linjasto, josta voi valita. Ai että soija ja wasabi teki hyvää hieman krapulaiselle keholle.

Kauneusunet, aina tarpeen. Illallinen kiinalaisessa ja siellä taas korkeat flirttailupisteet, sillä vastapäisen pöydän mies iski silmää. Kaks, kolme kertaa. Varmaan sillä oli roska silmässä.

Toinen ilta vei taas sinne sun tänne, mutta puolen yön aikaan jo könyttiin kotihotelliin.

Kolmas päivä alkoi kanavaristeilyllä. Suosittelen lämpimästi. Lempeää, kaunista, mielenkiintoista, hämmentävää.

Hotellimme oli aivan Vondelparkin vieressä, joten olin jo kotona ajatellut, että menisimme piknikille. Ja niin tehtiin. Eväänä mm. the chocolate cakea.
Turhaa meuhkamista suklaakakusta; ei mitään vaikutusta. Voih, ja niinkuin me odotettiin. Silmäripset tuntuivat ehkä tavanomaista painavammilta, mutta ei muuta.
Piknikin flirttailupisteet miinuksella, sillä viereen oikein kerääntyi rakastuneita pussailu- ja kähmintäpareja. Siitä on kuvakin, minä yksinäinen ja kaiken maailman rakastavaiset ympärillä. Just.

Eteenpäin vain, sano mummo ku talo palo. Iltadrinkkejä siellä sun täällä, mm. Rösleinin himoamat dry martinit varsin viehkeässä cocktaibaarissa.
Ja kotibaarin ultimatumin hyvät ranskalaiset perunat. Niitä ei voi sanoin kuvata, ne täytyy kokea!

Viimeinen päivä piti sisällään timanttimuseon (ihan hirveän huonosti toteutettu museo, kammottava kitsch. Onkohan jotkut museoviranomaiset kännissä antaneet luvan sellaiselle tekeleelle), kirpputorin, kukkatorin, hengailua, ratikka-ajelua, lomailua.
Illalla hotellin suositteleman ravintolan illallinen, kannatti lähteä etsimään sitä. Päästiin ihan oikeiden amsterdamilaisten keskelle. Lab 111 oli ravintolan nimi. Kotiinpaluumatkalla vielä palan painikkeeksi vähän olutta. Ja ihania ihmisiä ympärillä. Ei kuitenkaan flirttailupisteitä.

Lentokentällekin ehdittiin ja löydettiin oikein ajoissa.

Ihana reissu, kiitos Röslein <3 Ensi vuonna uudestaan, matkakohdekin valittu.

Ja kuvasarja Naiset ja viuhka sai alkunsa. (Ai kun naurattaa tämä, kun mietimme mikä esine pääsisi kuvasarjaamme. Esine, joka seuraa matkalta toiselle. "No mä nyt en varsinaisesti ota matkalle mukaan mitään esineitä", sanoi Röslein, kun käskin häntä kaivamaan laukustaan jonkun hyvän jutun. Onneksi löytyi viuhka.)

Pyörryttää tämä kirjoittaminen, huuuuh.


Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...