keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kun tuuli käy

Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole.

Minulta on kuollut ystävä, miespuolinen ystävä. Yhtäkkiä yllättäen.
Ystävyytemme on pitkä ja monipolvinen, aina emme ole olleet ystävällisiä toisillemme, mutta nyt nämä viimeiset vuodet olimme.

Viime torstaina näin hänet viimeisen kerran. Meillä on oli kahden hengen teatterikerho, joka on muutaman vuoden ajan kiertänyt katsomassa kaiken maailman esityksiä lähikaupungeissa. Nyt siis viimeisen kerran kuusi päivää sitten, eikä kumpikaan meistä tiennyt että emme enää koskaan näkisi. Tai ehkä hän salaa itseltäänkin aavisti jotain, iso karhunhalaus oli tavallistakin lämpimämpi.

Aina me vitsailtiin, aina me naurettiin, aina me yritettiin olla nokkelampia kuin toinen. Osattiin puhua myös vakavia ja hän on tukenut minua elämäni mutkissa itse asiassa aika paljon. Ja nyt kun tiedän etten enää koskaan saa teatterikutsua, kyytejä sinne sun tänne, piristäviä tekstareita, kuuntelevaa olkapäätä, tai ylipäätään mitään mikä tähän ihmiseen liittyy, niin tuntuuhan tämä kummalliselta. Arvaamattomalta, surulliselta, pysäyttävältä.

Tekstareidemme lukeminen oli virhe. Enää en ikinä saa vastausviestiä.
Viimeisin viesti häneltä oli: "Olisit huutanut. Olisin ottanut."

Liian aikaisin lähdit pois. Kiitos kaikesta.



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni. Oliko I. T.? Suremme samaa.

Heleija kirjoitti...

Suremme samaa. Ihmeellistä sekin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...