keskiviikko 28. elokuuta 2013

Mitä sulle kuuluu?

...kysyi kynsienlaittajani Salla tänään, kun istuin tuolissaan.

Mietin hetken ja vastasin että itseasiassa ihan paskaa.

Tyttönen hätkähti, varmaankaan kukaan tai siis ainakaan minä ikinä ennen en ollut vastannut noin.

Siinä mä sitten jäin miettimään silmät valvotun yön jälkeistä väsymystä hehkuen, että joo-o, aika raskasta on ollut.
Harvemmin sitä on kuukauden sisällä järkätty rippijuhlat ja kestetty se henkinen eksä-nyksä -hässäkkä, selvitty vesivahingosta ja putkimiehestä, etsitty uusi vuokralainen irtisanoutuneen tilalle, jouduttu keskelle sitä todellisuutta, että kuolema voi olla tässä ja nyt, aloitettu syyslukukausi, sekä oma että lasten, kärsitty hirveän vahvasti yksinäisyydestä (taas), ja hoidettu kaikki muut hommat siinä sivussa.

Ja samalla mä tajusin, että miksi töiden alku on tuntunut tavallista raskaammalta. Mähän oon ollut ihan poikki, ja samalla täydellisen epäskarppi vastaamaan haasteisiin.

Ja se, että joku oikeasti kuolee ja lähtee pois, ei kuulkaa ole ihan olankohautusjuttu. Eihän sille voi enää edes laittaa tekstaria.

Eiköhän tää elokuu oon nyt kärsitty, tervetuloa selkeä, kuulas ja kirkas syyskuu.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...