lauantai 28. syyskuuta 2013

Omassa kotona

Heräilen. Oman lämpimän, kahisevan untuvapeiton alta.

Pari yötä olen viettänyt muualla ja murtanut myytin siitä, että kaksi ihmistä ei voisi nukkua yhdellä peitolla. Kyllä voi ja vielä oikein hyvin. Olen ollut väärässä, ei siitä tullut kinaa.
Tilanteita aiheutti se, että minun repimäni nuotionsytykkeet olivat vääränlaisia. Tai punaviinin juominen valkoisella nahkasohvalla sai toisen miltei paniikkiin. Ymmärrettävää, kai.

Ihania tilanteita oli luksusalusvaatekaupassa, yöllä heräillessä, luonnossa patikoidessa ja pussaillessa, porealtaassa kynttilöiden valossa, illan hämärtyessä, aikaisin nukkumaanmenemisessä, yhdessä heräämisessä, aamuisessa järvimaisemassa, kahvin juomisessa rallimukista (minulla on jo nimikkosellainen), asemalaiturilla hyvästejä suudellessa. -Olisi hän vienyt minut kotiin asti, mutta en antanut, se ei olisi ollut järkevää.

Kehityskelpoista.

Täällä toisessa todellisuudessa oltiin eilen Boheemikeijun kanssa kaksin kotona. Haravointia yhdessä (?!). Juteltiin, naurettiin ja sain vihdoin tietää osaako Keiju soittaa fur Elisen pianolla. Osaa se, oman ihastuttavan version <3
Tulevaisuuttakin pohdittiin, Keiju ei halua tavalliseen lukioon. Tämän tiesinkin, normiarki ei riitä hänelle, tarvitaan oma polku. Yli ysin oleva keskiarvo avaa kyllä tiet minne vaan, rohkeutta ja viisautta valintoihin löytynee myös.
Jos Keiju muuttaa pois kotoa jo ensi syksynä, meillä on täällä aika tyhjää... Joko laitetaan talo myyntiin? Kestäisikö Muhvi sen? Se olisi kyllä vain ja ainoastaan järkevää.

Pitäisiköhän lukea Austenin Järki ja tunteet. Sopisi tämänhetkiseen päänsisäiseen teemaan.

1 kommentti:

Pohdiskelija kirjoitti...

Iloisena puolestasi lueskelen kehityskelpoisuudesta!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...