torstai 31. lokakuuta 2013

Metrin päästä

"Mä en oo muuten koko aikana varmaan nähnyt sua metriä kauempaa", sanoi herra Siili toissailtana.
Aika kivasti sanottu, varsinkin kun se on totta.

Läheistä on ollut ja on edelleen. Ihanaa. Kuumottavaa.
Muhvi ja Keijukin ovat hänet nyt tavanneet. Ei sen suurempaa tunnereaktiota tai ilotulitusta havaittavissa, mutta ei ehkä myöskään aivan totaalityrmäystä. Kysyin Keijulta mitä hän oli miehestä mieltä, niin vastaus oli "iha perus". Ja suomi-keiju-suomi -sanakirjan mukaan se on jo vuolas kehu.
Niinkuin myös se, että toisella näkemisellä Keiju jopa puhui meille. Huuu.

Mutta pakkohan  se on myöntää, että jos menneisyyden tapahtumat otetaan huomioon, niin tämä tutustuminen ei ole helppoa. Metsään mentiin IKJ:n kanssa ja lujaa. Onneksi päästiin sieltä pois.

Lauantaina olisi ensimmäinen julkinen näyttäytyminen. Teatterin ensi-ilta, tuttuja paljon ja päällä parhaat. Ihanaa, kamalaa, jännittävää.
Mutta on se komea ja hyvännäköinen, ah. Ja tämä tietenkin on ihmissuhteissa se tärkein perusta.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Happiviikset

Mulla on happiviikset tissien välissä, odottamassa tulevaa kiihkeää yötä.
Lisäksi tissieni päällä on kone, jossa on paljon piuhoja. Vasemmassa keskarissani on anturi, josta lähtee piuha siihen koneeseen. Lisäksi yöpöydälläni on kynä ja paperia, jotta voin kirjata kaiken sen kiihkeän mitä tulevana yönä tapahtuu.

Tunnen itseni kuolevaiseksi. Ja mainitsemisen arvoista on myös se, että olen kuolevainen, jolla ei ole sairaalan kirjoissa lähiomaista, entisenmiehen tiedot poistettiin sieltä tänään. -Laitetaanko joku muu tilalle? -Ei laiteta. No fiilishän oli sitten sitä myötä selvä...

Jos tämä helvetinkone nyt ensi yönä anturoi minulle jonkinsortin hengityshäiriöitä, eli uniapneaa, niin siihen kuulemma auttaa sellainen toinen helvetinkone, ylipainelaite. Ja voi v*ttu, mähän en mitään moottoroitua naisellisuudentappajaa ryhdy käyttämään. Tässä on kuulkaa uusi ihmissuhde rakennettavana, mieluummin tukehdun nuorena ja seksikkäänä kuin moottoroin keinotekoisia kiihkeitä öitä lisää.

Ei. Menen ostamaan nenäteippiä, suusuihketta, purentakiskoa, varaan ajan nielu- ja kitarisaleikkaukseen, pienennän kieleni, laihdutan, lopetan viinanjuonnin ja nukkumisen.

Ja olen aivan sairaan kiitollinen siitä, että herra Siilillä on mitä parhaat unenlahjat.

Ja siitä, että se just soitti ja sanoi että tykkää musta.

Hyvää yötä meille kaikille.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Ikinä koskaan milloinkaan

On muuten ollut pitkän tuntuinen loma. Aivan valtavan pitkä.
Tein itselleni lomalukujärjestyksen, jota olen noudattanut kiltisti. Joka päivälle jotain, mikä on vienyt minut moniin tapahtumiin ja aktiviteetteihin.

Eilen oltiin Keijun kanssa Ikeassa, sijoitettiin tulevia veronpalautuksia olohuoneen piristämiseen. Keijun esteettinen näkemys sai hankkimaan kulunutta valkoista olevan tv-tason. Voi kun Muhvi tulisi pian kotiin ja insinöörin toimeliaisuudellaan kokoisi sen tuosta vaan.
Eli vuonna 1993 häälahjarahoilla hankittu pyökinvärinen hirvitys tv-tasoksi saa lähteä. Ei tule ikävä. Vai pitäisiköhän kysyä mahtaako entinenmies haluta sen, hän kun tykkää kaikesta vanhasta ja käytetystä. (Vrt. uusivaimo.)

Lukkari loppuu tälle päivälle. Taidan mennä käymään töissä.

Tai sitten lukea viikon aikana tulleita tekstareita...
Herra Siilin kanssa on sovittu, että ikinä koskaan milloinkaan ei olla näin kauaa erossa.
Ja hän oli siellä huolissaan etten vain aja kesärenkailla aamuisin, kun säätiedot täällä näytti pakkasta ja talvea... Ehkä kauneinta ikinä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Inanaa

Onhan tässä hyvätkin puolensa, lomassa ja kaipuussa.

Puhelin on täynnä mitä romanttisimpia viestejä, sillä se kaukanaolevakin taitaa ikävöidä... Uuuuh jeaahh.
Ja olen ollut ahkera pihatyöläinen, harava ja ruohonleikkuri on laulanut.. Ja tänään vaihdoin kiukaankivet (on muuten homma, jossa pitäisi olla pitkäkätinen, laiha ja vahva. No en ole niistä mitään, mutta vaihdoin silti. Kaikki lihakset on siitä kurottelusta huomenna aikas kipeät, voin kertoa.)

Ja pidän päivähiprakasta. Tsih.
Ja kohta lähden illalliselle Heidenrösleinin kanssa. Tilipäivä molemmilla, niin elämme sen mukaan. Pitäisiköhän kirjoittaa elämyksestä oikein ravintola-arvostelu. Ehkäpä.

Hauskaa tiistaita teillekin. Tämä on ollut oikein mukava sellainen.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Matkaruno

Olin eilen taidetapahtumassa, josta sai lähtiäisiksi mukaan matkarunon. Sellaisen narulla käärityn paperirullan.

Avasin runoni äsken, aivan varmana siitä, että siinä on universumia vahvempi viesti. Kas näin se kuuluu:

"Nyt sinä olet minulle sinertävä kaukoranta,
sinä olet minulle Mallorca, Bahamasaaret.
Sinä olet ammattini, omat palkkatuloni,
uraputkeni, pistemääräni, seurapiirini, kulttuurini.
Pianonsoittoni, konserttini.
Kaikkea sitä olet minulle, mitä nyt en saa,
ja minä olen onnellinen sitä kaikkea vailla,
sen kaiken kanssa, sillä sinä olet kaikki."

En tiedä kenen runo. Mutta viesti on selvä, eikö..?

Vietän syyslomaa ja odotan vain koska tämä loppuisi. Kaikki on jossain ja kukaan ei ole missään. Lapset isällään, Herra Siili lastensa kanssa Bahamasaarilla tai jossain vastaavassa paikassa, perheystävät perheidensä kanssa, muut ystävät jossain.

On vain minä ja haravoitavat lehdet. Ja isä ja äiti, joita menen kyllä moikkaamaan myöhemmin tällä viikolla.

Mutta ehkäpä tänään laittaudun nätiksi ja lähden I love me -messuille. Sillä tottahan toki pidän itsestäni.

Herra Siilin kanssa meille tulee olosuhteiden pakosta yli kaksi viikkoa näkemättömyyttä. Tarkemmin sanottuna 16 päivää, eli 384 tuntia tai 23040 minuuttia. Se on aika pitkä aika näin varhaisessa kehitysvaiheessa olevalle ihmissuhteelle.
Ja sitä kihelmöintiä aiheuttavaa pitkän tauon jälkeistä näkemistä viivästyttää vielä se, että mun on mentävä sovitusti astmalääkäriin saamaan juuri siksi yöksi, jolloin me voitaisiin nähdä, niin joku helevatan hengitysanturi, joka tutkii uneni laatua ja happeni kulkua... Saattaisi tutkimustulokset vähän vääristyä, jos anturiyön viettäisin herra Siilin piikkien läheisyydessä. (Luultavasti häntä kaduttaa että tulikin valittua tällainen astmaattinen vanhempi nainen.)

Lähdenkin tästä etsimään rollaattoriani, kun niin ottaa henkeen tämä kaikki.



lauantai 5. lokakuuta 2013

Luotsivene

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/vain-elamaa/1265691-jakso-1-juha-tapion-luotsivene-suuntaa-suoraan-kuulijan-sydameen

Uijui.
Osui ja upposi tuo Luotsivene. Varsinkin kun sitä kuunteli ja katseli toisen sylissä ja koodasi sanoja vain ja ainoastaan omista lähtökohdistaan. Niinhän me kaikki teemme.

Kuuntele.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Yökylään

Yökylään. Keskellä viikkoa. Aamulla töihin. 50km työmatkaa. Lapset keskenään kotona. Hälytysjoukot varmistettu tilanteiden varalta.

Olen seonnut. Ihanaa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...