sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Ihan tsoots kluunin näköinen

Nyt se on ohi, ensimmäinen julkinen yhteisnäyttäytyminen. En valinnut mitenkään helppoa tietä, vaan marssitin nuorikkoni keskelle 200-henkistä teatteriyleisöä. Ja minä tunsin melkein ne kaikki ja herra Siili ei ketään. Kättele siinä sitten kymmeniä miehiä, halaile saman verran naisia, yritä muistaa nimiä, hymyile, yritä kuulla melun yli ja jos et kuule, älä näytä silti tyhmältä.

Mutta hyvin se meni. Ihan ysin arvoisesti.

Ja kuulemma me näytimme hyvältä ja kuulemma Siilin kädenpuristus oli ihana ja Oi kuinka hän on komea, mistä sä oot ton löytänyt ja ihana paita, saako sitä silittää. (Tää oli ehkä paras :))
Ja olin olettanut, että hän ehkä haluaa aikaisin pois tuolta egoistinarsistinäyttelijöiden itseriittoisuusbileistä, mutta ei, me viihdyimme pikkutunneille asti. Ihanaa.

Ja nyt on sunnuntai-ilta ja kiukkuiset teinit tulivat juuri kotiin. Tiedä sitten mikä heitä riivaa, varmaan pidetty nälässä raukkoja.
Nyt mun pitäis osata auttaa pitkän matikan ja valtavan pitkän fysiikan läksyissä. En kuulkaa osaa. Mutta henkistä tukea tarjolla tietenkin ja tottakai. Äitiyspäivystys alkakoon.

2 kommenttia:

Pohdiskelija kirjoitti...

Ihanaa!!! Tottakai Siili Kluunia pitää saada voida silittää!! (paita oli varmasti vaan tekosyy...)
Kiva, että kaikki meni hienosti!!!!

Veela kirjoitti...

jep, se harhakuva, että äiti osaa K-a-i-k-e-n, kärsii pienen inflaation lukion fysiikan tullessa keskusteluun... ihan sellaisen pätkänkin :-/

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...