maanantai 4. marraskuuta 2013

Muhvia ahistaa

Kyllä se on kamalaa seurattavaa, tuo suorittajalapsen stressi.
Ahdistus tekemättömistä töistä, tulevista vaatimuksista, menneistä murheista on aivan fyysistä. Lapsi huokailee, haukkoo henkeään, vaeltaa, kiukkuaa.

Se valtavan pitkä fysiikka on valtavan vaikeaa. Ja äidinkielen retoriikkatehtävä oli minustakin aivan syvältä. Ja huominen väittelytunti joukkoliikenteen maksuttomuudesta aiheuttaa paniikkia. Ja puhelinkin on jo kolmatta kuukautta huollossa. Eikä ehdi tehdä mitään muuta kuin koulua. Ja murehtia.

Pakotin pojan kanssani ulos. Raahusti perässäni kumpparit jalassa. Kymmenen minuutin lenkki ei tehnyt ainakaan huonoa. Sitten katsottiin YouTubesta hyvä animaatio stressinhallinnasta. Ja haukuttiin kilpaa retoriikkatehtävä.

Sitten äiti leipaisi pellillisen peltisämpylää.

Äiti on muuten tänään ollut täynnä virtaa. Kuntosali, viikon ruokaostokset, stressivalmennus, siivous, leipominen, tsuppidui, tuosta vaan.

Olisikohan kivalla viikonlopulla osuutensa tässä hyvässä muudissa?

Ja mitä tekee tällä välin Keiju? Liihottelee kepeästi laulellen, hoitaa hommat hilpeästi tuosta vaan. Eikä ainakaan stressaa. -Ja sekös Muhvia ketuttaa.

(Keiju pitää ruotsalaisuuden päivänä koulun päivänavauksen, luonnollisesti ruotsiksi. Ja on kaverinsa kanssa jostain löytänyt ihka elävän suomenruotsalaisen oikein näytille kouluun. Alun muutama lause ihan itse puhuttuna open mieliksi ja lopun hoitaa kuulemma se suomenruotsalainen. Mycket kreativ, tycker jag.)

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...