sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Varo mitä toivot

Lupaus vuodelle 2014: olen läsnä just siellä missä olen ja niiden kanssa joiden seurassa just sillä hetkellä olen.

Viiden vuoden päästä vuonna 2019 toivon, että:

- lapset ovat löytäneet opiskelupaikat ja omat pesät
- talo on myyty ja rahat sijoitettu viisaasti
- olen hyvinvoiva ja terve
- pidän työstäni, on se sitten sama tai vaihtunut
- minulla on rakas (herra Siili) vierelläni
- minulla on rakkaan (herra Siilin) kanssa yhteinen koti

Jos minulla on onnea, taitoa ja viisautta, pystymme herra Siilin kanssa rakentamaan yhteisen tulevaisuuden. Vielä en siitä uskalla unelmoida, mutta se tulee pitämään sisällään kaikkea.... Iso talo maalla, jonne kaikki kuusi tarvittaessa mahtuu, pieni asunto kaupungissa, jonne me kaksi mahdumme. Matkoja lähelle ja kauas, kaksin ja isolla joukolla.
Ja mikäli joululahjoista voi jotain päätellä, niin shampanjaa ja pitsejä ja parfyymiä ei minulta tule puuttumaan.

Jätä se, sanoi sisko kun kuuli kaiken tämän. Hehe.


Viikko lomasta takana, viikko edessä. Pitkä ja ihana loman tuntu. Olen tavannut uusia ihmisiä, tuonut uuden ihmisen vanhaan elämääni. Ja voi kuinka minulla on vertailupohjaa: välielämäni muinaisen IKJ:n kanssa oli alituista epävarmuutta ja vuoristorataa, uskomuksia ja epäilyksiä. Nyt kun en voi välttyä vertaamasta tähän tilanteeseen, en voi kuin onnitella itseäni oikeista valinnoista. Ihan *tun oikeista valinnoista.

Ensi viikolla edessä uudenvuodenjuhlat perheystävien kanssa ja ihan ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Aloitetaan varovaisesti Tallinnasta, kaksi yötä hotellissa ja hyvää ruokaa, kauniisti pukeutumista (molemmat pidämme siitä), doublesize bed, shopping and champagne.
Hiihtolomalla lähtenemme jo hieman pidemmälle. (Palautan pullot jne.. rahoittaakseni tämän.)

Taidan olla itsellenikin hieman kateellinen.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Saaristolaisleipä

Liinan alla kohoaa kaksi leipää, jotka kohta menevät uuniin.

http://www.gloria.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/saaristolaisleipa

Tee sinäkin!


Hetkiä

Mennyttä vuorokautta:

Ajan autolla, Samuli laulaa lämpimästi. Kaunis paljas maisema ja tietenkin kyyneleet.

Lämmin halaus, ihana kun tulit. Suudelmia. Olen odottanut sinua.

Uusia ihmisiä kahvipöytien ääressä. Sanaton hämmästys, mistä se tuollaisen naisen on löytänyt. Välitöntä raportointia lähdettyämme.

Pipareita minun muoteillani, vieraahkossa keittiössä, uusien lasten kanssa.

Hiero minuakin, leikitään matkijaa, mennään värileikkiä, tuu kattoon kun mä skuuttaan autotallissa.

Yöllä lämmintä, suloista, pehmeää. Yhteinen herääminen keskellä kaikkea. Niin paljon lämpöä ja läheisyyttä ettei voi käsittää.

Rallimukista kahvia, järvimaisemaa, välillä aurinkoa, välillä sadetta. Mies pesee minun autoni, kauneinta ikinä.

Adalmiinan helmi ääneenluettuna, niinkuin mummuni aikoinaan luki minulle. Pieni tyttö kuuntelee hievahtamatta koko sadun.

Nyt taas täällä kotona. Mitä tekisin. Taidan leipoa saaristolaisleipiä, Muhvi kun niistä niin paljon tykkää.
Ja huomenna kasaan joulupatjan odottamaan kotiin tulijoita.

Niin paljon kaikkea.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Käännetty televisio

Istun olkkarin puolella, ruokapöydässä. Edessä viinipullo, noutoateria intialaisesta, kynttilät ja tännepäin käännetty televisio. Katson telkkaa, syön ja juon.

Ja jumalaisen kaunis joulukuusikin on tuossa luoteen suunnassa. Ehdittiin se lasten kanssa koristella ennenkuin he lähtivät.

Lähtivät.

Voi luoja miten väärältä se tuntui. Olen melko varma, että Keijukin nieleskeli. Oli sen verran tyly ja vihainen ja nopea lähtö. Muhvilla oli toisessa kädessä iso kassi, toisessa kanit ja naamallaan moottorisahauskypärä, että siinä ei tavallaan ehditty tunteita koodata kun halattiin.

Katsoin ikkunasta kun entinenmies ja nykyinenvaimo hakivat lapset. Päätin, että en itke. Juu, päätös kesti nanosekunnin. Sieltähän se tuli tsunamin lailla, tyrskyitku. Kapina kaikkea kohtaan; sitä kohtaan, että joulu ei ole enää joulu.

Ei se onneksi kauaa kestänyt. Laitoin herra Siilille viestin, että itkettää. Hän antoi 20 minuuttia itkuaikaa ja soitti sitten niitä näitä ja piristi mut raiteilleni. Tietäen kyllä, että hänen lastensa äiti varmaan itkee myös. Tai mistä minä tiedän itkeekö. Paitsi että tiedän, että hyvin monessa eroperheessä on ontto olo jouluisin.

Noh, lisää viiniä? Kiitos kyllä.

Siililään (kiitos Pohdiskelija nimestä) en mene tänään vielä. Huomenna sitten. Tänään piti mennä ystäväni kanssa syömään, mutta hänelle tuli este. (Ne taiteilijat..) Nyt sitten viihdytän itseäni yllämainituin keinoin. Päiväunetkin nukuin. Lomaluksusta.

Jouluaattona paistan kinkkua seuraavana päivänä syötäväksi. Aattoiltana ajan taas herra Siilin luo, siis myöhäisiltana. Konsultointien jälkeen olen päätynyt siihen, että ei vielä sukujoulupöytää. Viisas valinta varmaan. Huomenna lähden kyllä kummipoikasynttäreille aveciksi, sellaiset juhlat kuuluu jo asiaan.

Joulupäivän iltana täällä kotona kokoontuu meidän kolmikko, avaa paketit ja syö kinkkua, kylmäsavulohileipiä ja hodareita -toiveruokaa jokaiselle.

Hyvää joulua Sinulle, tee siitä ikimuistoinen. Tai ole tekemättä, jos siltä tuntuu.



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Juhlaviikot ohi

Viimeiset järjestetyt pikkujoulut ohi. Huh. Aika rankkaa tämä kaamosajan juhlinta.

Nyt voikin sitten alkaa orientoitua viimeiseen "leppoisaan" työviikkoon, jonka jälkeen on ansaittu kahden viikon ja kolmen päivän loma. Pidän loput palveluaikavapaapäivät normaalin loman lisäksi, joten seuraavan kerran hommiin loppiaisen jälkeen.
Siis viimeisen työviikon jälkeen, joka sisältää yhden lapsikuoron konsertin, kolme eri joulujuhlaa ja kolmet emännöitävät joulukahvit….ihan sen perusviikon lisäksi. Olis jo lauantai.

Ja ikävä on sietämätön. Herra Siili oli kanssani viikonlopun riennoissa, pari tuntia sitten lähti kotiin ja minä olen levoton ja haukon happea. Lähtönsä jättää aina ison tyhjän tilan. Sen täyttyminen ottaa aikansa.

Joulunvietto sujuu näillä näkymin siten, että aattoiltana ajelen herra Siilin luo. Aattopäivän ohjelmoin joulukirkolla, joulukävelyllä, jouluelokuvilla, jollain joulusyömisellä. Outoa, mutta mielenkiintoista. Aikuisen naisen joulu.

Joulukuusi hankitaan jo ensi viikolla. Koristellaan hyvissä ajoin ja lahjat sen juurella saavat odottaa joulupäivän iltaa, jolloin mun joululapset tulee kotiin.

Hyvää joulun odotusta Sinulle.

http://www.youtube.com/watch?v=lkN5M-nJx6A


tiistai 10. joulukuuta 2013

Mitä ihmettä jouluna?

Mitä mä teen jouluna? Minne mä menen? Missä mun kuuluisi olla?

Lapset lähtevät isälleen. Ja kuten kerrottua, tulevat kotiin jo joulupäivän iltana, isällä kun on muuta menoa.

Tämä aiheuttaa sen, että minunkin tulisi olla kotona joulupäivänä. Eli mahdollinen joulunvietto siskon luona Savossa olisi aika lyhyt, takaisin pitäisi ajella het koht. Ja minähän olen just hyvä talviautoilija, ihan kovin mielelläni en satoja kilometrejä hurruuttele.
Eikä mua kiinnosta siellä olla, koska perhejoulusta puuttuisi mun tärkein, eli lapset.
(Ja plan B, eli junaliput veisi joulubudjetista aika suuren osan.)

Herra Siili on pyytänyt minut luokseen. En ole siihenkään valmis. Tai siis joo, herra Siilin kanssa milloin vaan missä vaan, sitähän mä haluan tässä joka sekunti joka solullani. Mutta herra Siilin lapset olen nähnyt vain kerran ja herra Siilin vanhempia en vielä ollenkaan. Ei silloin vietetä joulua luontevasti yhdessä. Kai. Vai?

Tai jos olisin yksikseni aluksi ja sitten hiipisin herra Siilin luo, kun siellä on joulu hiljentynyt (lapset nukkumassa). Leikkisin itsekseni kuusen ympärillä siihen asti.. Äääh. Ei.

Jos mä oisin sä, niin mäkin oisin mun kaa... Mitäs sä tekisit?

tiistai 3. joulukuuta 2013

Virstanpylväitä

No onhan tässä ollut, kaikkea.

Ensimmäinen yhteinen krapula. Kamala. Siis minun osaltani. Ei enää mitään peiteltävää, tai esittämisen mahdollisuutta. Krapulan aiheutti kyllä herra Siili, tai ainakin osittain...

Ensimmäinen suuttuminen. Vedin herneet nenään totaalisesti yhdestä pikkuisesta kaksitavuisesta kommentista. Tai siis jos osaisin suuttua, niin olisi ollut terveellistä pamauttaa kaikki kerralla ilmoille, mutta kun en osaa suuttua, vaan vaikenen, niin kärpäsestä tulikin härkänen.
Mutta jotain olen oppinut, sain suuni auki aamulla... Ja asia selvitettiin. Hm, ihmeellistä, kai tässä ihmisellä on jotain oppimismahdollisuuksia vielä.

Muuten yhteiselo, tai siis yhdessäolohetket paranevat vaan. Joko sitä uskaltaisi uskoa, että tässä on mahdollisuuksia pidempäänkin juttuun. On minusta kyllä ehkä turhaan muovautunut skeptikko ja kyynikko. Tai no, ei ole kyllä turhaan, tielle on osunut muutamia haasteita. Joten ehkä on hyvä olla varuillaan.

Mutta ah, on se komea ja hyvännäköinen ja ihana.

Töissä kaamossynkkyys saa henkilöt aktivoitumaan. Puhelin soi ja sähköposti laulaa. Virkamies vastaa.

Muhvi ja Keiju kahlaavat kouluvelvollisuuksia läpi, minä äitipäivystän sohvalla, vaikka mieli tekisi lähteä Siilin luo vaikka asumaan. Saattaa olla, että perilliset huomaavat epäläsnäoloni.

Tänään on just neljä vuotta siitä, kun entinenmies ilmoitti lopettavansa avioliittomme. Fiilikset oli sinä aamuna aika erit kuin nyt. Nyt ilmassa on ainaisen vastuun lisäksi keveyttä, toivoa, iloa ja rakkautta. Silloin taisi olla jotain muuta. Huh.

Entisenmiehen meriitit kasvavat taas: olen pitkin syksyä kysynyt joululoma-aikatauluja häneltä. En ole saanut vastausta. Nyt kuulin Keijulta, että lapset tulevatkin minun luokseni takaisin jo 25.12., koska entinenmies ja nykyinenvaimo lähtevät Lappiin, kaksin. Eli minulla ei olekaan mitään mahdollisuutta viettää lapsivapaata lomaa. Noh, eihän minulta tarvitse kysyä, eihän minua ole olemassakaan. -Sitähän hän taitaa toivoa. Harmi, että vielä täällä henki pihisee.

Mutta joo, kaikki hyvin. Ihanaa, että tätä minulta jo eräs blogilukija kysyi.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...