maanantai 23. joulukuuta 2013

Hetkiä

Mennyttä vuorokautta:

Ajan autolla, Samuli laulaa lämpimästi. Kaunis paljas maisema ja tietenkin kyyneleet.

Lämmin halaus, ihana kun tulit. Suudelmia. Olen odottanut sinua.

Uusia ihmisiä kahvipöytien ääressä. Sanaton hämmästys, mistä se tuollaisen naisen on löytänyt. Välitöntä raportointia lähdettyämme.

Pipareita minun muoteillani, vieraahkossa keittiössä, uusien lasten kanssa.

Hiero minuakin, leikitään matkijaa, mennään värileikkiä, tuu kattoon kun mä skuuttaan autotallissa.

Yöllä lämmintä, suloista, pehmeää. Yhteinen herääminen keskellä kaikkea. Niin paljon lämpöä ja läheisyyttä ettei voi käsittää.

Rallimukista kahvia, järvimaisemaa, välillä aurinkoa, välillä sadetta. Mies pesee minun autoni, kauneinta ikinä.

Adalmiinan helmi ääneenluettuna, niinkuin mummuni aikoinaan luki minulle. Pieni tyttö kuuntelee hievahtamatta koko sadun.

Nyt taas täällä kotona. Mitä tekisin. Taidan leipoa saaristolaisleipiä, Muhvi kun niistä niin paljon tykkää.
Ja huomenna kasaan joulupatjan odottamaan kotiin tulijoita.

Niin paljon kaikkea.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...