tiistai 3. joulukuuta 2013

Virstanpylväitä

No onhan tässä ollut, kaikkea.

Ensimmäinen yhteinen krapula. Kamala. Siis minun osaltani. Ei enää mitään peiteltävää, tai esittämisen mahdollisuutta. Krapulan aiheutti kyllä herra Siili, tai ainakin osittain...

Ensimmäinen suuttuminen. Vedin herneet nenään totaalisesti yhdestä pikkuisesta kaksitavuisesta kommentista. Tai siis jos osaisin suuttua, niin olisi ollut terveellistä pamauttaa kaikki kerralla ilmoille, mutta kun en osaa suuttua, vaan vaikenen, niin kärpäsestä tulikin härkänen.
Mutta jotain olen oppinut, sain suuni auki aamulla... Ja asia selvitettiin. Hm, ihmeellistä, kai tässä ihmisellä on jotain oppimismahdollisuuksia vielä.

Muuten yhteiselo, tai siis yhdessäolohetket paranevat vaan. Joko sitä uskaltaisi uskoa, että tässä on mahdollisuuksia pidempäänkin juttuun. On minusta kyllä ehkä turhaan muovautunut skeptikko ja kyynikko. Tai no, ei ole kyllä turhaan, tielle on osunut muutamia haasteita. Joten ehkä on hyvä olla varuillaan.

Mutta ah, on se komea ja hyvännäköinen ja ihana.

Töissä kaamossynkkyys saa henkilöt aktivoitumaan. Puhelin soi ja sähköposti laulaa. Virkamies vastaa.

Muhvi ja Keiju kahlaavat kouluvelvollisuuksia läpi, minä äitipäivystän sohvalla, vaikka mieli tekisi lähteä Siilin luo vaikka asumaan. Saattaa olla, että perilliset huomaavat epäläsnäoloni.

Tänään on just neljä vuotta siitä, kun entinenmies ilmoitti lopettavansa avioliittomme. Fiilikset oli sinä aamuna aika erit kuin nyt. Nyt ilmassa on ainaisen vastuun lisäksi keveyttä, toivoa, iloa ja rakkautta. Silloin taisi olla jotain muuta. Huh.

Entisenmiehen meriitit kasvavat taas: olen pitkin syksyä kysynyt joululoma-aikatauluja häneltä. En ole saanut vastausta. Nyt kuulin Keijulta, että lapset tulevatkin minun luokseni takaisin jo 25.12., koska entinenmies ja nykyinenvaimo lähtevät Lappiin, kaksin. Eli minulla ei olekaan mitään mahdollisuutta viettää lapsivapaata lomaa. Noh, eihän minulta tarvitse kysyä, eihän minua ole olemassakaan. -Sitähän hän taitaa toivoa. Harmi, että vielä täällä henki pihisee.

Mutta joo, kaikki hyvin. Ihanaa, että tätä minulta jo eräs blogilukija kysyi.

1 kommentti:

Pohdiskelija kirjoitti...

"vaikka mieli tekisi lähteä Siilin luo vaikka asumaan. Saattaa olla, että perilliset huomaavat epäläsnäoloni" Ihanaa, että sä sanot sen ääneen, nyt mun ei tartte! Mä olen harkinnut moneen kertaan, mutta aina jättänyt saman asian näpyttämättä....tulee huono omatunto.
Tossa se näyttää jopa hyvältä!!!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...