lauantai 18. tammikuuta 2014

Iha perus

Kaksi viikkoa  ilman pisaraakaan alkoholia. Pakko tunnustaa, että ennätys moneen moneen moneen vuoteen.
Ilmeisesti tavakseni on tullut ottaa lasi silloin toinen tällöin ja nyt tällä kahden viikon kokemuksella voin sanoa, että yleensä turhaan..

No, ei pelkoa, että absolutistiksi heittäytyisin. Odotan sitä hetkeä, jolloin täyteläisen rubiininpunainen merlot, cabernet savignon, tai ehkä shiraz pulppuaa lasiin jota nuuhkia, katsella, kieritellä, ihailla valoa vasten. Ja nauttia.

Eilen kokkailin fajitaksia lasten kanssa ja koska teki niin mieli olutta, niin olin hankkinut pari alkoholitonta Nikolaita. Olisitte kuulleet teinien tuhahtelun: ihan idioottimaista itsensä huijaamista, naurettavaa pelleilyä ja älytöntä touhua. Kuulemma sama kuin että herkkulakossa joisi kuitenkin zeroa. Yritin vikistä jotakin oluen mausta. Tuomio tuli, mutta tipaton piti.

Talossa on kylmä.
Menin eilen rakastamaani pannuhuoneeseen vääntelemään jotain aikani kuluksi. Kyselin herra Siililtä puhelinvinkkejä pattereiden elvyttämiseen. Siili lupasi tulla katsomaan pannuhuonetta. Enhän mä sitä sinne voi päästää!
Pannuhuoneessa on kavalkadinomaisesti näyttely siellä toimineista miehistä: Entinenmies, se-yksi-jota-en-viitsi-edes-mainita ja Muhvi. Kaikkien kamaa ja tavaraa sikinsokin. Jonkun pitäisi se siivota, olenko se muka minä? En. Ainakaan vielä.

Vähän sellainen perustyytymättömyys vireillä. Haluaisin olla enemmän herra Siilin kanssa. Luontevasti joka päivä. Nyt on täysin epäluontevasti ehkä kerran arkiviikolla ja viikonloppuisin joitain hetkiä. Järkyttävää, että sillä on muutakin elämää: nyt on rallikausi kiivaimmillaan ja poikansa sählypelejä vähän väliä. Milloin on mun vuoro..?
Joojoo, laatu kyllä korvaa määrän. Mutta mä haluan lisää.

Muhvi osti auton. Vihreä (hirveä) Volvo 142 vm.-73. Kun näin sen, sanoin suoraan, etten ole kovin innostunut autosta, mutta tietenkin iloinen siitä, että hän on niin innostunut. Isänsä poika: kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta ja tietenkin itse. No, toivotin ja toivoin iloisia hetkiä auton parissa.
(Minulta ei toistaiseksi ole pyydetty rahaa kustannuksiin. Luulen kuitenkin, että näin oletetaan, niin pojan kuin isän taholta.)
Autolla on paikka meidän tallissa, ihanaa. Taas yksi syy, miksi Muhvi ei kertakaikkiaan voi kuvitella muuttavansa tästä talosta: mihin hän autonsa laittaa?
Eikö jossain perustuslaissa sanota, että äidin pitää tarjota lapselleen koti, ruokaa, vaatteita, lämpöä, hellyyttä, läksyapua jne. Mutta ei autopaikkaa vm -73 autolle.

Jaahas. Olisko aika mennä laittaan takkaan lisää puita, panna pyykkikone pyörimään, imuroida, tehdä kauppalista, mennä kauppaan, käydä tarkistamassa kirpparipöydän tilanne, kokata, syödä, ikävöidä, tekstailla, katsoa ehkä joku elokuva, käydä lenkillä ja mennä nukkumaan.
Iha perus, sanois Keiju tästä lauantaista.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...