lauantai 22. helmikuuta 2014

Matkakertomus Prahasta

Matka oli ihana. Ihan käyttäisin sanaa täydellinen.

Tässä muutama juttu, mikä mahdollisti tuon täydellisyyden:

Emme olleet sesonkiaikaan, mikä tarkoittaa sitä, että ruuhkaa ei ollut missään, ei yhtään missään. Maanantai-aamun lento ja torstain myöhäisillan paluu antoivat mahdollisuuden neljään kokonaiseen perilläolopäivään. Tämä toi paljon täydellisyyspisteitä.
Ja lähtökuohuviinin voi juoda kentällä jo aamuseitsemältä.

Olin varannut neljän tähden Friday-hotellista huoneen. Hotelli sijaitsi aivan täydellisellä paikalla Na Prikopje kävelykadun varrella. Tämä on Prahan monipuolisin ostoskatu, minkä tulimme todellakin toteamaan. 
Raatihuoneelle oli noin neljän minuutin kävelymatka.
Huone oli iso, leveä sänky, tilava "olohuone", iso kylpyhuone, hyvä suihku. 
Hotellin aamiainen oli erinomainen ja kahvia ja teetä tarjolla kellon ympäri.
Varsinaista aulabaaria ei ollut, mikä vähän haittasi, sillä mielipuuhaani on ihmisten katseleminen hotellin aulassa.
Hyvät täydellisyyspisteet. 



Prahassa riittää nähtävää, vaikka ei varsinaisesti menisi minnekään. Raatihuone, astronominen kello, kirkot, palatsit, oluttuvat, kahvilat...


Jo toinen matkailukuva meistä.


Suosittelen lämpimästi varaamaan pöydän Ambiente Brasileiro -ravintolasta. 
Alkuruokapöytä on moninverroin laadukkaampi kuin ruotsinlaivoilla, idea sama. Varsinainen ruoka tuodaan suoraan lihavartaista lautaselle: tarjoilijat kiertävät pöydästä pöytään, lihavartaista tarjotaan possua, härkää, ankkaa, kanaa, ananasta, makkaraa. Myös mereneläviä, maissia ja kaikkea mahdollista mitä grilliin vain voi laittaa. Upea elämys, takuuvarma ähky.
Vinkki: älä juo täällä olutta. Otimme alkuun nuo kuvan megamojitot ja jälkeen jägermeisterit. Muun ajan joimme vettä.


Hotellia vastapäätä oli kommunismimuseo. Ristiriitainen paikka, paljon mustaa huumoria kommunismia pilkaten.
Lähihistorian elokuvat vuodelta 1989 mellakoista toivat prahalaisten elämän todeksi. Takanamme istui nainen katsomassa filmiä mellakoista, nainen itki.
Kaupunki on kokenut todellisen muutoksen reilun parinkymmenen vuoden aikana; mutta niin kai kaikki itäblokin maat ja kaupungit ovat.
Käymisen arvoinen paikka.


Hyppäsimme raitiovaunuun ja seuraavalla pysäkillä pois. Prahan raitiovaunuissa ei ole lipunmyyntiä. Liput ostetaan kioskeista pysäkeiden lähistöltä.
Uusi yritys liput kourassa. Ajoimme melkein puoli tuntia päättärille ja saman verran takaisin. Oikein kiva ja halpa kiertoajelu turistille. Päätepysäkkien tienoilta oli jo turistikoristeet karisseet, ihan autenttista elämää oli tarjolla.

Kävimme myös Petrinin kukkulalla ja siellä olevassa näköalatornissa. Kukkulalle menimme köysiratavaunulla ja kävelimme alas. Ihanat maisemat, todella unenomainen fiilis kävellä hienosti hoidettua puistoa keskellä miljoonakaupunkia. Suosittelen. 


Prahassa kannattaa valita rekkamiehen ruokavalio. Lihaa ja perunaa. Ja olutta. Ah.
Kävimme lounaalla myös Café de Paris -nimisessä paikassa. Söimme kurpitsakeittoa ja sienirisottoa. Oh la laa, varaslähtö syksyisille Pariisin matkalle.
Söimme myös paikallista herkkua sianpolvea, sekä yöllä makkarakioskista taivaallista makkaraa. Kaikki oli täydellistä. Röyh.




Kulttuuritarjonnasta olin diktatoorisesti valinnut sinfoniakonsertin. Elämystoive täyttyi, kun orkesteri ja urkusolisti aloittivat spektaakkelin: kuvassa näkyvistä uruista ja 50-päisestä orkesterista lähti muuten volaa. Paikka oli upea, tunnelma hienostunut.
Kokonaisuus oli kuitenkin liikaa jopa minunlaiselleni klassisen musiikin konkarille.. Matkakumppani kesti sankarillisesti tämän klasaripiinan. Korvaan tämän kuulemma lähtemällä joskus rallia katsomaan.



Mehän emme varsinaisesti viettäneet aikaa shoppailen. Sitä nyt vaan sattui tarttumaan mukaan kevättakki, huivi, saappaat, laukku, mekko, paita. Ei niitä voinut jättää kauppaan makaamaan.

Kaikenkaikkiaan huippuloma. Viihdyimme toistemme seurassa mainiosti, energiat synkkasivat, ei tullut ylilyöntejä, muttei ollut tylsää.
Romantiikkaa oli yllinkyllin. Kävelimme koko ajan käsikädessä ja pussailimme joka paikassa. Nukuimme hyvin ja saman peiton alla. 
Olimme päättäneet, että pukeudumme tyylikkäästi ja näytämme hyvältä. Kadulla saimme katseita: minun pinkit rusettikenkäni saivat ihailua, ja naisten katseita riitti myös herra Siilille.

Suosittelen kohdetta. Täydellistä.

(Kirjoitin tämän iPadilla ja kuvien lisääminen näyttää tällä olevan mahdollista. Jos kuvat katoavat julkaistessa, niin teksti saattaa vaikuttaa kummalliselta :) Mutta hienoa, jos puhelinkuvat mahtuvatkin blogia kuvittamaan. Järkkärikuvat ovat aivan liian isoja ja kuvatila on ollut täynnä jo varmaan vuoden päivät.)

















keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Täydellistä naista

Täysi työpäivä, huomattavan paljon ratkaistavia ongelmia. -check
Kauppahankintoja hiihtolomia varten. -check
Omatekemä mangobroilerilasagne uuniin. -check
Lenkille, loskalenkki, mutta vauhtia kävellen 7 km tunnissa. 3,6 km. -check
Ruoka uunista lenkin jälkeen, täydellinen gratinointi. -check
Lämminhenkinen perheruokailu. -check
Pakkaamista. -check
Saunomista rauhassa. -check
Sohvailua. -check
Kevään aloitus, pari lasia chardonnayta. -check
Iltapuhelu ikävän kohteelle. -check

Että semmoinen päivä tänään.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Skumppaa pöytään

Tilasin tänään Prahan hotelliimme kuohuviiniä odottamaan meitä. Ystävällinen sähköpostiviesti kertoi, että muutkin toiveeni toteutetaan tottakai (yksi iso vuode ja moderni huonesisustus) ja että viini tulisi talon laskuun mikäli vietämme hääpäivää.

Olisiko pitänyt valehdella? Että joo, hohhoijaa tässä vietetään ties kuinka monennetta hääpäivää, paas saman tien pari pulloa tulemaan. Ja jos yllätyksenä herra Siilille olisin tämän kuohuviinin halunnut säilyttää, niin jotenkin olisin juoninut hänet leikkiin, jossa kertakaikkiaan kuuluu laittaa vasempaan nimettömään esimerkiksi oluttölkin rengas.
Olin rehellinen ja sanoin että olemme varsin tuore pari. Maksetaan kiltisti.

Mutta joo, matka odottaa. Matka, jonne pakataan vain lyhyitä helmoja ja korkokenkiä. Pitsiä ja silkkiä. Ollaan kuin ei oltaiskaan ja vähän vielä päälle. Ohjelmaa varattuna sopivasti parille illalle, hotelli aivan ytimessä, jotta on helppo tulla lepuuttamaan niitä korkokenkien väsyttämiä jalkoja.

Sanomattoman ihanaa luksusta.

Mä menenkin jo vähän pakkailemaan. Oih.

Ja ennen tätä matkaa lähden lauluyhtyeeni kanssa konserttimatkalle. Yksi ihana luokkaretki sekin. Sinne pakataan toinen kassi, jossa myös korkokenkää, esiintymisasua ja bilevaatetta. Sitten mä vaan vaihdan kassista toiseen ja kysyn että "Arki? Mikä se on?"

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa ottaa päähän, kaikki.

Viikonlopun olen ollut kotona, lähinnä päivystämässä. Muhvi on partioretkellä koko viikonlopun ja Keiju "ollut kotona". Eli teatterissa, elokuvissa ja kaverilla yökylässä. Viimeisimmän keksi illalla klo 20, otti tyynynsä ja lähti naapuriin.
Jos olisin tuon tiennyt, olisin jo ajat sitten lähtenyt Siilin (ja lastensa) luo. Nyt minä sitten täysin tyhjänpanttina notkuin täällä yksinäni kotona.
Tein ruokaa, tein lumityöt, tein kaikkea korvikepuuhaa ja turhauduin koko päivän ja illan.

Sama fiilis jatkuu edelleen. Ulkona odottaa lumityöt, pihaan ei pääse.
Iltapäivällä on lauluharkat ja sieltä menen herra Siilin luo. Ja siitäkin tietysti huono omatunto, sillä lapsethan on molemmat illalla kotona. Tämä on kyllä jo sovittu ja kaikille ok, mutta tiedän että illalla taas varmaan tuntuu siltä, että pitäisi olla lasten luona.
Herra Siiliäkin on just nyt niin ikävä, että hermot menee.
Ja aamulla taatusti ihan paska ajokeli, kun ajan 55km töihin.

Tasapaino on kateissa. Olosuhteiden pakosta. PMS.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Chili con safkaa

Pitkästä aikaa kokkailua tännekin.

Vein eilen töihin mukanani molemmat kokkipariskunta Gullichsenin kirjat (Safkaa, parempaa arkiruokaa ja Safkaa, maanantaista sunnuntaihin) Hämmästykseni oli suuri, kun juuri kukaan ei tunnistanut kirjoja tai ollut niistä kohteliaisuutta enempää kiinnostunut. TÄH? Eikö ihmiset kokkaa, tekeekö perheenäidit vaan perusruokaa tai pelkkää einestä? Mä olin lievässä shokissa.

Vaikka tänään ei syöjiä ole enempää kuin minä ja Keiju, niin tänään täällä kokataan Chili con carnea, soveltaen kirjan mukaan.
Sovellus piti sisällään sen, että olut vaihtui siideriksi ja juustokuminaa ei ollut ja liemeen tuli lisämausteeksi hunajaa. Muuten on by the book :)

Tässä linkki alkuperäiseen reseptiin, julkaistiin HS:ssä taannoin:

http://www.hs.fi/ruoka/a1390432911795

Ja ihan kohta tätä syödään.

Illalla ehkä haluan testata seesampaneroituja kanavartaita ja ehkä ensi viikolla thaimaalaisia kalapihvejä.

Hyvää ruokahalua!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...