lauantai 22. helmikuuta 2014

Matkakertomus Prahasta

Matka oli ihana. Ihan käyttäisin sanaa täydellinen.

Tässä muutama juttu, mikä mahdollisti tuon täydellisyyden:

Emme olleet sesonkiaikaan, mikä tarkoittaa sitä, että ruuhkaa ei ollut missään, ei yhtään missään. Maanantai-aamun lento ja torstain myöhäisillan paluu antoivat mahdollisuuden neljään kokonaiseen perilläolopäivään. Tämä toi paljon täydellisyyspisteitä.
Ja lähtökuohuviinin voi juoda kentällä jo aamuseitsemältä.

Olin varannut neljän tähden Friday-hotellista huoneen. Hotelli sijaitsi aivan täydellisellä paikalla Na Prikopje kävelykadun varrella. Tämä on Prahan monipuolisin ostoskatu, minkä tulimme todellakin toteamaan. 
Raatihuoneelle oli noin neljän minuutin kävelymatka.
Huone oli iso, leveä sänky, tilava "olohuone", iso kylpyhuone, hyvä suihku. 
Hotellin aamiainen oli erinomainen ja kahvia ja teetä tarjolla kellon ympäri.
Varsinaista aulabaaria ei ollut, mikä vähän haittasi, sillä mielipuuhaani on ihmisten katseleminen hotellin aulassa.
Hyvät täydellisyyspisteet. 



Prahassa riittää nähtävää, vaikka ei varsinaisesti menisi minnekään. Raatihuone, astronominen kello, kirkot, palatsit, oluttuvat, kahvilat...


Jo toinen matkailukuva meistä.


Suosittelen lämpimästi varaamaan pöydän Ambiente Brasileiro -ravintolasta. 
Alkuruokapöytä on moninverroin laadukkaampi kuin ruotsinlaivoilla, idea sama. Varsinainen ruoka tuodaan suoraan lihavartaista lautaselle: tarjoilijat kiertävät pöydästä pöytään, lihavartaista tarjotaan possua, härkää, ankkaa, kanaa, ananasta, makkaraa. Myös mereneläviä, maissia ja kaikkea mahdollista mitä grilliin vain voi laittaa. Upea elämys, takuuvarma ähky.
Vinkki: älä juo täällä olutta. Otimme alkuun nuo kuvan megamojitot ja jälkeen jägermeisterit. Muun ajan joimme vettä.


Hotellia vastapäätä oli kommunismimuseo. Ristiriitainen paikka, paljon mustaa huumoria kommunismia pilkaten.
Lähihistorian elokuvat vuodelta 1989 mellakoista toivat prahalaisten elämän todeksi. Takanamme istui nainen katsomassa filmiä mellakoista, nainen itki.
Kaupunki on kokenut todellisen muutoksen reilun parinkymmenen vuoden aikana; mutta niin kai kaikki itäblokin maat ja kaupungit ovat.
Käymisen arvoinen paikka.


Hyppäsimme raitiovaunuun ja seuraavalla pysäkillä pois. Prahan raitiovaunuissa ei ole lipunmyyntiä. Liput ostetaan kioskeista pysäkeiden lähistöltä.
Uusi yritys liput kourassa. Ajoimme melkein puoli tuntia päättärille ja saman verran takaisin. Oikein kiva ja halpa kiertoajelu turistille. Päätepysäkkien tienoilta oli jo turistikoristeet karisseet, ihan autenttista elämää oli tarjolla.

Kävimme myös Petrinin kukkulalla ja siellä olevassa näköalatornissa. Kukkulalle menimme köysiratavaunulla ja kävelimme alas. Ihanat maisemat, todella unenomainen fiilis kävellä hienosti hoidettua puistoa keskellä miljoonakaupunkia. Suosittelen. 


Prahassa kannattaa valita rekkamiehen ruokavalio. Lihaa ja perunaa. Ja olutta. Ah.
Kävimme lounaalla myös Café de Paris -nimisessä paikassa. Söimme kurpitsakeittoa ja sienirisottoa. Oh la laa, varaslähtö syksyisille Pariisin matkalle.
Söimme myös paikallista herkkua sianpolvea, sekä yöllä makkarakioskista taivaallista makkaraa. Kaikki oli täydellistä. Röyh.




Kulttuuritarjonnasta olin diktatoorisesti valinnut sinfoniakonsertin. Elämystoive täyttyi, kun orkesteri ja urkusolisti aloittivat spektaakkelin: kuvassa näkyvistä uruista ja 50-päisestä orkesterista lähti muuten volaa. Paikka oli upea, tunnelma hienostunut.
Kokonaisuus oli kuitenkin liikaa jopa minunlaiselleni klassisen musiikin konkarille.. Matkakumppani kesti sankarillisesti tämän klasaripiinan. Korvaan tämän kuulemma lähtemällä joskus rallia katsomaan.



Mehän emme varsinaisesti viettäneet aikaa shoppailen. Sitä nyt vaan sattui tarttumaan mukaan kevättakki, huivi, saappaat, laukku, mekko, paita. Ei niitä voinut jättää kauppaan makaamaan.

Kaikenkaikkiaan huippuloma. Viihdyimme toistemme seurassa mainiosti, energiat synkkasivat, ei tullut ylilyöntejä, muttei ollut tylsää.
Romantiikkaa oli yllinkyllin. Kävelimme koko ajan käsikädessä ja pussailimme joka paikassa. Nukuimme hyvin ja saman peiton alla. 
Olimme päättäneet, että pukeudumme tyylikkäästi ja näytämme hyvältä. Kadulla saimme katseita: minun pinkit rusettikenkäni saivat ihailua, ja naisten katseita riitti myös herra Siilille.

Suosittelen kohdetta. Täydellistä.

(Kirjoitin tämän iPadilla ja kuvien lisääminen näyttää tällä olevan mahdollista. Jos kuvat katoavat julkaistessa, niin teksti saattaa vaikuttaa kummalliselta :) Mutta hienoa, jos puhelinkuvat mahtuvatkin blogia kuvittamaan. Järkkärikuvat ovat aivan liian isoja ja kuvatila on ollut täynnä jo varmaan vuoden päivät.)

















Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...