sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Meillä on systeemi

Parisuhteen rakentaminenhan on raskasta ja rankkaa ja analyyttistä puuhaa. Pari kertaa kokeilleena, nyt siis kolmatta vetäen, siis uuden elämän alusta lukien, eli ajanlaskun alusta vuodesta 2009 lähtien, sanon että kokemusta aiheesta jo on.

Millään en enää ikinä viitsis aloittaa alusta.

Mutta Siilillä ja mulla on systeemi. Ja se toimii, ainakin toistaiseksi.
Joka toinen viikonloppu olemme kahden, tai ainakin ilman lapsia. Molemmat olemme tästä vilpittömän iloisia ja muistamme aika usein sanoa, että ihanaa, kun ei ole ketään huollettavaa. Huollamme toisiamme.
Joka toinen viikonloppu olemme omiemme kanssa. Omat lapset, omat talohommat, omat vanhemmat. Sunnuntaisin suuntaamme samaan paikkaan, tänään hän tulee tänne.

Viikolla nukumme 1-2 yötä yhdessä, joko meillä tai teillä. Siinä tapaamisessa ei ole muuta tavoitetta kuin päästä saman peiton alle.
(Ostin jopa uuden peiton: puoli vuotta on todistanut, että kahden hengen peitto on kivempi kuin kaksi peittoa. Sijoitin uuteen untuvapeittoon, se on ihana. Siinä on kiva nukkua jopa yksin.)

Kaksinoloviikonloppuihin on kiva panostaa, kaikki on vielä niin ihanaa, että välillä ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ensi viikonlopulle kyllä on jo ohjelmaa suunnitteilla: Helsinkiin yöksi ja sunnuntaina asuntonäyttöihin! Siis ihan vain katsomaan mitä tarkoittaa noin 48 neliötä. Käydään kolmen kategorian asunnot: utopistinen, realistinen ja monien mahdollisuuksien asunto. Erittäin hauskaa, eikä vielä aiheuta jatkotoimenpiteitä.

Että semmosta.

Yläkerrasta kuuluu kanteleensoittoa. Keiju siivoaa vinttiään.


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kuosissa

Kaikki on hyvässä kuosissa.

Töissä on suma purettu, toistaiseksi. Pystyy jo vähän hengittämään.
Päässä on uus tukka, sehän aina ihmistä ilahduttaa.
Rakkaus roihuaa. Kyllä. Ihana mies.

Viikonloppu teinien kanssa, mennään tänään teatteriin ja sunnuntaina mummillepapalle syömään. Huomenna ehkä täytellään pihaan tuotua valtavaa peräkärryä: oranssit säkit kierrätyskeskukseen, mustat säkit kaatopaikalle. Tosin ne säkitkin pitää ensin täyttää, mutta se nyt käy käden käänteessä, kunhan vain vintin ovet avaa.

Ja herra Siili on omiensa kanssa, mutta tulee sunnuntaina taas. Jaksan ehkä just ja just odottaa.

Viime viikonloppuna muuten pääsin maaseudulle bileisiin. Kyllä oli hauskaa. Oli kivaa nähdä uusia ihmisiä ja tutustua Siilin kavereihin. Ne oli ihan onnessaan, kun mä olin mukana kuvioissa. Kuulin jopa hyvät tiivistelmät herra Siilin entisestä elämästä. Ei sillä ainakaan ihan huonosti asiat tänä päivänä ole :)

Ihanaa viikonloppua sinnekin sulle, just sulle <3

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Unen lahja

Onnea, te hyvin nukkuvat ihmiset! Teillä on hieno lahja.

Olen taas pitkän tauon jälkeen nukkunut muutaman yön hyvin. Olen aivan eri ihminen. Sitä ennen meni valvoessa kymmenisen yötä; joskus itseaiheutetusti, mutta useimmiten tahtomattani.

Ja voi miten raskasta kaikki unettomalle onkaan. Elämä painaa lyttyyn. Kaikki kaatuu, kaikki tuntuu vaikealta ja kuitenkaan mikään ei tunnu miltään. Paitsi syöminen.

Nyt kuitenkin kohti parempaa.

Illalla katselin kuun nousua herra Siilin sylissä ja aamulla samassa kohtaa auringon nousua. Sängystä näkyy molemmat. Varsin mainiosti sijoitettu sänky siis.
Siitä oli sitten hyvä lähteä töihin ajamaan läpi pakkasen kuuraaman maalaismaiseman. Emma Salokoski soi ja minä lauloin ja pursusin hyvää mieltä. Pursuan edelleen.
Yhtään ei muuten haitannut jättää lapsia yöksi keskenään kotiin.

Keijun kanssa meillä on hyvin erilaiset mielipiteet siitä, miten hänen tulisi käyttäytyä. Hänen mielestään hänellä on oikeus harrastaa teatteria ja nukkua ja olla kotona pahalla päällä puhumatta kenellekään mitään, tekemättä kotona yhtään mitään. Kipinät sinkoilee ja saan pidellä itseäni, etten alennu samalle tasolle. Tai siis etten ainakaan tämän enempää.
Muhville pukahdin, että olis kiva jos tässä huushollissa olis toinenkin aikuinen, ettei tarvitsis yksin kaikkea hoitaa. Muhvi totesi sohvalla maaten, että kohtahan hän täyttää 18v. Hahhah, mikä huumorintaju.
Vaikka nuo lapset eivät varmasti ole vaikeimmasta päästä, niin saa tässä silti monessa kohtaa taiteilla ja valita keinoja, oikeita tai vääriä.

Mutta tänään töissä pääsen työhaastattelemaan nuoria miehiä, jotka haluavat meille töihin. Ei paskempi maanantai ihmiselle.

Mutta kaiken kaikkiaan olisi suotavaa, että allekirjoittaneen hyvät yöunet jatkuisivat, kaikilla olisi helpompaa.
Toivottavasti myös nukkumatti lukee tätä blogia.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Massey-Ferguson

Arkea.
Siili tuli yökylään, myöhään ja yllättäen. Ei halunnut olla yksin kotonaan.
Ihanaa. Lämpöä. Hän on muuten hyvin lämmin ihminen.

Lämmin ihminen heräsi viideltä. Herätti minutkin. Lämmin ihminen kieri ja pyöri, sai minut ärsyyntymään. Töissä pitää jaksaa, nukutaan vielä.
Lämmin ihminen yritti olla hiljaa ja yritti nukkua vielä. Ei pystynyt.
Uni ei tullut, sillä kuulemma vieressä veti Massey-Ferguson tukkikuormaa ylämäkeen.
-Minä kuorsasin.

Miten noloa ihmiselle, joka yrittää olla oikeutetusti kiukkuinen aikaisesta aamuherätyksestä.

No, keksittiin me sitten tekemistä kellon soittoa odotellessa.

Hyvää torstaita teillekin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...