sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Meillä on systeemi

Parisuhteen rakentaminenhan on raskasta ja rankkaa ja analyyttistä puuhaa. Pari kertaa kokeilleena, nyt siis kolmatta vetäen, siis uuden elämän alusta lukien, eli ajanlaskun alusta vuodesta 2009 lähtien, sanon että kokemusta aiheesta jo on.

Millään en enää ikinä viitsis aloittaa alusta.

Mutta Siilillä ja mulla on systeemi. Ja se toimii, ainakin toistaiseksi.
Joka toinen viikonloppu olemme kahden, tai ainakin ilman lapsia. Molemmat olemme tästä vilpittömän iloisia ja muistamme aika usein sanoa, että ihanaa, kun ei ole ketään huollettavaa. Huollamme toisiamme.
Joka toinen viikonloppu olemme omiemme kanssa. Omat lapset, omat talohommat, omat vanhemmat. Sunnuntaisin suuntaamme samaan paikkaan, tänään hän tulee tänne.

Viikolla nukumme 1-2 yötä yhdessä, joko meillä tai teillä. Siinä tapaamisessa ei ole muuta tavoitetta kuin päästä saman peiton alle.
(Ostin jopa uuden peiton: puoli vuotta on todistanut, että kahden hengen peitto on kivempi kuin kaksi peittoa. Sijoitin uuteen untuvapeittoon, se on ihana. Siinä on kiva nukkua jopa yksin.)

Kaksinoloviikonloppuihin on kiva panostaa, kaikki on vielä niin ihanaa, että välillä ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ensi viikonlopulle kyllä on jo ohjelmaa suunnitteilla: Helsinkiin yöksi ja sunnuntaina asuntonäyttöihin! Siis ihan vain katsomaan mitä tarkoittaa noin 48 neliötä. Käydään kolmen kategorian asunnot: utopistinen, realistinen ja monien mahdollisuuksien asunto. Erittäin hauskaa, eikä vielä aiheuta jatkotoimenpiteitä.

Että semmosta.

Yläkerrasta kuuluu kanteleensoittoa. Keiju siivoaa vinttiään.


Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...