keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vielä ehtii

Huhtikuuta jäljellä neljä tuntia.
Hiljaista täällä, mutta vilkasta oikeassa elämässä.
Just nyt makaan sohvalla, syön hopeatoffeita ja katson toisella silmällä elokuvaa, näpyttelen tätä, melkein kohta siivoan keittiön ja koko ajan odotan Siiliä kotiin työreissusta.

Mulla on kaikki hyvin, lääkäriltä terveen paperit, luopumistuska lapsista vaivaa, mutta onneksi Keiju on niin ärsyttävä ajoittain, että huomaan toivovani mahdollista itsenäistymistä. Pikaisesti.

Hopeatoffeet on muuten aika täyttäviä.

Mitä mä sanoisin parisuhteesta.. Voiko se parantua koko ajan? Silti, vaikka me on kinattukin? Tietäisittepä meidän haaveet ja unelmat.. Niitä tulee koko ajan lisää. Jotain on jopa toteutettu: minulla on maaseudulla ihan oma hieno turkoosi jopo. Odottaa vaan ehtoisaa emäntää aitan polulle pyöräilemään.

Siskosta ja veljestä on huoli. Niillä on omat middle age -kriisinsä. Siskolla työhuolia ja veljellä kaikkia muita huolia. Sisko varmaan irtisanotaan ja veli juo itsensä hengiltä. Ensimmäinen selviää kyllä, jälkimmäisestä en oo niin varma. Apua ei ota vastaan, vaikka päällään seisoisin. En oo kyllä kokeillut seistä, pitää varmaan se kokeilla vielä.

Pihassa on kevät. Onnenpensaan ihanat kukat, miljoonat siniset skillat ja helmililjat. Kohta narsissit ja tulppaanit. Aune-mummun jokavuotiset terveiset. Unikkojen alkuja ei näy, myyrät tai etanat on ne popsineet. Höh.

Mutta hei. Tää oli kökkö tilannekatsaus. Inspiroidun taatusti vähän verbaalisemmaksi tulevaisuudessa. Varsinkin, jos kommentoit mistä aiheesta haluat lukea.
Vastaa vaikka heti, meen sillä aikaa siivoamaan keittiön.

Moikka.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Viisvuotissuunnitelma

Lähdetään Siilin kanssa viikonloppuna Helsinkiin. Hotelliin, Ateneumiin, elokuviin, syömään, kaksin viihtymään.
Sunnuntain hotelliaamiaisella avataan yhteinen hesari ja tutkitaan asuntoilmoituksia. Valitaan muutama kohde ja otetaan ensimmäinen askel viisivuotissuunnitelmaan kuuluvassa projektissa nimeltä "Kaupunkiasunto ytimestä". Aivan mahtavaa. Sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Olen aina sanonut, että isona muutan Helsinkiin. Nyt minulla on tätä haavetta jakamassa toinen ihminen, hänenkin haaveenaan on ollut aivan sama asia.

Asunto saisi sijaita vanhassa talossa, mutta sen täytyy olla raikas ja moderni. Kävelymatka asemalle max 15 minuuttia. Maisemia ei tarvita, mutta merituulahdus olisi kiva. Ja ainakin ranskalainen parveke.

Katsotaan mitä löytyy. Käydään kolmen kategorian kämpissä: täysin epärealistinen, (suomeksi ihan liian kallis), mahdollisuuksien rajoissa oleva (optimistisella otteella) ja vielä monien mahdollisuuksien asunto (remonttipommi).

Hyvää viikonloppua teillekin!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Iänmukainen kehitys

Onnea kaikki mieslukijat. Nyt tulee hyvää settiä.

Neuvolassahan tarkkaillaan varsin tarkasti lapsen kehitystä, onko iän mukaista ja pysytäänkö käyrillä.

Minua tarkkaili gynekologi viime viikolla. On kuulemma iän mukaista kehitystä, eli munasarjat surkastumassa.
Sisso. Että jaa. Siis sisuskaluni näyttävät melkein 45-vuotiaalta. No, eihän siinä mitään, pääasia että pärstä näyttää nuorekkaalta ja fressiltä.

No jäihän se mieleen. Iän mukainen. Vanhenen. Apua. Vanhukset haisee ja unohtelee. En halua kyllä olla vanha, mulla on kuulkaa nuori mieskin, tai nuorempi.

Kun tää gynetäti pääsi mun rintojen kimppuun, niin johan alkoi syntyä lähetettä ultraan ja röntgeniin. Ens viikolla jo. Tosin yksityisesti, joten sehän on nopeampaa palvelua tietenkin verrattuna julkiseen puoleen.
Ja kun kerroin tädille sen viehättävän yksityiskohdan, että rintavarustukseni on suurentunut, niin sehän lisäsi tutkimushalukkuutta entisestään. Muttamutta, parempihan se on tutkia, jotta voi taas villisti ja huolettomasti pomppia.

Lahjoitin muuten taannoin muovikassillisen tissiliivejä siskolle, pieneksi jääneitä. Mä kun olen siirtynyt tonne aakkosten loppupäätä kohti, tisseliinat kun on nykyään kokoa 75F. ÄF?!?! Ou fak.

Sellasta se, naisen elämä, iänmukaista. Rahat kannetaan kauneushoitolaan, hammaslääkärille ja gynekologille.

On se luojan lykky, että näinkin nuorena löysin herra Siilin. Jos tässä kovin vauhdilla hapertuu ja sassaroituu, niin vaihtoautomarkkinoilla arvo äkkiä laskee. Mutta mä oon ankkuroitunut tuohon itsekin harmaantuneeseen herrasmieheen tosi visusti, ihan sillei rakastuneesti.
(Jäädään mun matematiikan mukaan sopivasti yhdessä eläkkeellekin, kun mulla katsokaas on eläkevakuutus, jonka mukaan saan jäädä 4 vuotta aiemmin. Olisitte nähneet herra Siilin ilmeen, kun silmät kirkkaina selitin että yhtäaikaa päästään kiikkustuoliin. Sehän just ei mene niin, ei vakuutuksella eikä ilman.)

Tämä geriatrinen pohdintateksti saattaa muuten johtua siitä, että oltiin eilen Tampereen teatterissa katsomassa näytelmä Kuin ensimmäistä päivää. Näytelmä vanhusten hoitokodista. Teki vaikutuksen. Nääs.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...