sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Iloinen veronmaksaja

Tein just laskelmat veroilmoituksen vähennyksiin. Ahkeran kalkuloinnin jälkeen ja pikku kikkailujen kautta näyttää siltä, että vuokratulojenkin jälkeen tulen saamaan vähän takaisin. Ai että.
Ja tänä vuonna olen tehnyt sen ihmeteon, että olen laittanut kaikki oleelliset dokumentit ja kuitit heti talteen ja järjestykseen. Herraisä! Näin kauan siihen meni, mutta kyllä oli helppoa naputella exeliin dataa.

Huoh. Hyvä minä.

Tapasin tänään ex-rouva Siilin. Oltiin lenkillä maaseudulla ja oli ihmeen vilkasta. Metsässä ja maantiellä tuli siellä täällä väkeä vastaan. Ihan siinä viimeisellä suoralla herra Siili katseli vastaantulijoita ja totesi: tuolta tulee lasteni äiti. Ja lapset.
Vedin pipon syvemmälle päähän, suoristin ryhdin ja ajattelin, että kylläpä on jännää. Ykköslapsi moikkasi iloisesti, kakkoslapsi katseli muualle. Ex-rouva kantoi airoja olallaan (vain maaseudulla..). Sekään ei ollut meikannut. Silläkin oli lenkkivaatteet. Ja sillä oli pitkät vaaleat hiukset. Näytti vähän menninkäiseltä.
Kohteliaasti esittäytyi ja kätteli ja katsoimme toisiamme tiiviisti silmiin siinä keskellä maantietä.
Toivotti lopuksi meille hyvää ulkoilun jatkoa.
Mitähän se mietti?
Kaikkea mitä on menettänyt… oma vika… mitähän ne lapset mietti…
Tuhat tarinaa tässäkin kohtaamisessa.

No nyt oon kotona. Valmis uuteen työviikkoon, takana onkin aika vilkas viikko. Herra Siili lähti kotiin tekemään omia kotihommiaan, minä pesen pyykkiä ja lupasin lähteä Keijun kanssa vielä teatteriin.

Vähän ikävä kaihertaa, mutta se kuuluu asiaan.
Onneksi sain maalta tuliaisina vanhat ruosteiset kottikärryt. Niihin tulee mun siirrettävä yrttitarha kukkineen. Monta vuotta olen haaveillut moisesta ja nyt se toteutuu. Heti huomenna!

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...